to get inflamed
Preesens (minä)ärryn
Imperfekti (minä)ärryin
Verbin ärtyä koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ärryn
sinä ärryt
hän ärtyy
me ärrymme
te ärrytte
he ärtyvät
passiivi: ärrytään
Preesens (kielteinen)
minä en ärry
sinä et ärry
hän ei ärry
me emme ärry
te ette ärry
he eivät ärry
passiivi: ei ärrytä
Imperfekti
minä ärryin
sinä ärryit
hän ärtyi
me ärryimme
te ärryitte
he ärtyivät
passiivi: ärryttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ärtynyt
sinä et ärtynyt
hän ei ärtynyt
me emme ärtyneet
te ette ärtyneet
he eivät ärtyneet
passiivi: ei ärrytty
Perfekti
minä olen ärtynyt
sinä olet ärtynyt
hän on ärtynyt
me olemme ärtyneet
te olette ärtyneet
he ovat ärtyneet
passiivi: on ärrytty
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ärtynyt
sinä et ole ärtynyt
hän ei ole ärtynyt
me emme ole ärtyneet
te ette ole ärtyneet
he eivät ole ärtyneet
passiivi: ei ole ärrytty
Pluskvamperfekti
minä olin ärtynyt
sinä olit ärtynyt
hän oli ärtynyt
me olimme ärtyneet
te olitte ärtyneet
he olivat ärtyneet
passiivi: oli ärrytty
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ärtynyt
sinä et ollut ärtynyt
hän ei ollut ärtynyt
me emme olleet ärtyneet
te ette olleet ärtyneet
he eivät olleet ärtyneet
passiivi: ei ollut ärrytty
Konditionaali
Preesens
minä ärtyisin
sinä ärtyisit
hän ärtyisi
me ärtyisimme
te ärtyisitte
he ärtyisivät
passiivi: ärryttäisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ärtyisi
sinä et ärtyisi
hän ei ärtyisi
me emme ärtyisi
te ette ärtyisi
he eivät ärtyisi
passiivi: ei ärryttäisi
Perfekti
minä olisin ärtynyt
sinä olisit ärtynyt
hän olisi ärtynyt
me olisimme ärtyneet
te olisitte ärtyneet
he olisivat ärtyneet
passiivi: olisi ärrytty
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ärtynyt
sinä et olisi ärtynyt
hän ei olisi ärtynyt
me emme olisi ärtyneet
te ette olisi ärtyneet
he eivät olisi ärtyneet
passiivi: ei olisi ärrytty
Imperatiivi
Preesens
sinä ärry
hän ärtyköön
me ärtykäämme
te ärtykää
he ärtykööt
passiivi: ärryttäköön
Preesens (kielteinen)
sinä älä ärry
hän älköön ärtykö
me älkäämme ärtykö
te älkää ärtykö
he älkööt ärtykö
passiivi: älköön ärryttäkö
Perfekti
hän olkoon ärtynyt
he olkoot ärtyneet
passiivi: olkoon ärrytty
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ärtynyt
he älkööt olko ärtyneet
passiivi: älköön olko ärrytty
Potentiaali
Preesens
minä ärtynen
sinä ärtynet
hän ärtynee
me ärtynemme
te ärtynette
he ärtynevät
passiivi: ärryttäneen
Preesens (kielteinen)
minä en ärtyne
sinä et ärtyne
hän ei ärtyne
me emme ärtyne
te ette ärtyne
he eivät ärtyne
passiivi: ei ärryttäne
Perfekti
minä lienen ärtynyt
sinä lienet ärtynyt
hän lienee ärtynyt
me lienemme ärtyneet
te lienette ärtyneet
he lienevät ärtyneet
passiivi: lienee ärrytty
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ärtynyt
sinä et liene ärtynyt
hän ei liene ärtynyt
me emme liene ärtyneet
te ette liene ärtyneet
he eivät liene ärtyneet
passiivi: ei liene ärrytty
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ärtyä
Aktiivin partisiippi (preesens)
ärtyvä
Passiivin partisiippi (preesens)
ärryttävä
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ärtynyt
Passiivin partisiippi (perfekti)
ärrytty
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.