to waver, dawdle, vacillate, procrastinate
Preesens (minä)aikailen
Imperfekti (minä)aikailin
Verbin aikailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä aikailen
sinä aikailet
hän aikailee
me aikailemme
te aikailette
he aikailevat
passiivi: aikaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en aikaile
sinä et aikaile
hän ei aikaile
me emme aikaile
te ette aikaile
he eivät aikaile
passiivi: ei aikailla
Imperfekti
minä aikailin
sinä aikailit
hän aikaili
me aikailimme
te aikailitte
he aikailivat
passiivi: aikailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en aikaillut
sinä et aikaillut
hän ei aikaillut
me emme aikailleet
te ette aikailleet
he eivät aikailleet
passiivi: ei aikailtu
Perfekti
minä olen aikaillut
sinä olet aikaillut
hän on aikaillut
me olemme aikailleet
te olette aikailleet
he ovat aikailleet
passiivi: on aikailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole aikaillut
sinä et ole aikaillut
hän ei ole aikaillut
me emme ole aikailleet
te ette ole aikailleet
he eivät ole aikailleet
passiivi: ei ole aikailtu
Pluskvamperfekti
minä olin aikaillut
sinä olit aikaillut
hän oli aikaillut
me olimme aikailleet
te olitte aikailleet
he olivat aikailleet
passiivi: oli aikailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut aikaillut
sinä et ollut aikaillut
hän ei ollut aikaillut
me emme olleet aikailleet
te ette olleet aikailleet
he eivät olleet aikailleet
passiivi: ei ollut aikailtu
Konditionaali
Preesens
minä aikailisin
sinä aikailisit
hän aikailisi
me aikailisimme
te aikailisitte
he aikailisivat
passiivi: aikailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en aikailisi
sinä et aikailisi
hän ei aikailisi
me emme aikailisi
te ette aikailisi
he eivät aikailisi
passiivi: ei aikailtaisi
Perfekti
minä olisin aikaillut
sinä olisit aikaillut
hän olisi aikaillut
me olisimme aikailleet
te olisitte aikailleet
he olisivat aikailleet
passiivi: olisi aikailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi aikaillut
sinä et olisi aikaillut
hän ei olisi aikaillut
me emme olisi aikailleet
te ette olisi aikailleet
he eivät olisi aikailleet
passiivi: ei olisi aikailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä aikaile
hän aikailkoon
me aikailkaamme
te aikailkaa
he aikailkoot
passiivi: aikailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä aikaile
hän älköön aikailko
me älkäämme aikailko
te älkää aikailko
he älkööt aikailko
passiivi: älköön aikailtako
Perfekti
hän olkoon aikaillut
he olkoot aikailleet
passiivi: olkoon aikailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko aikaillut
he älkööt olko aikailleet
passiivi: älköön olko aikailtu
Potentiaali
Preesens
minä aikaillen
sinä aikaillet
hän aikaillee
me aikaillemme
te aikaillette
he aikaillevat
passiivi: aikailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en aikaille
sinä et aikaille
hän ei aikaille
me emme aikaille
te ette aikaille
he eivät aikaille
passiivi: ei aikailtane
Perfekti
minä lienen aikaillut
sinä lienet aikaillut
hän lienee aikaillut
me lienemme aikailleet
te lienette aikailleet
he lienevät aikailleet
passiivi: lienee aikailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene aikaillut
sinä et liene aikaillut
hän ei liene aikaillut
me emme liene aikailleet
te ette liene aikailleet
he eivät liene aikailleet
passiivi: ei liene aikailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
aikailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
aikaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
aikailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
aikaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
aikailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.