to materialize/materialise, become material
Preesens (minä)aineistun
Imperfekti (minä)aineistuin
Verbin aineistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä aineistun
sinä aineistut
hän aineistuu
me aineistumme
te aineistutte
he aineistuvat
passiivi: aineistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en aineistu
sinä et aineistu
hän ei aineistu
me emme aineistu
te ette aineistu
he eivät aineistu
passiivi: ei aineistuta
Imperfekti
minä aineistuin
sinä aineistuit
hän aineistui
me aineistuimme
te aineistuitte
he aineistuivat
passiivi: aineistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en aineistunut
sinä et aineistunut
hän ei aineistunut
me emme aineistuneet
te ette aineistuneet
he eivät aineistuneet
passiivi: ei aineistuttu
Perfekti
minä olen aineistunut
sinä olet aineistunut
hän on aineistunut
me olemme aineistuneet
te olette aineistuneet
he ovat aineistuneet
passiivi: on aineistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole aineistunut
sinä et ole aineistunut
hän ei ole aineistunut
me emme ole aineistuneet
te ette ole aineistuneet
he eivät ole aineistuneet
passiivi: ei ole aineistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin aineistunut
sinä olit aineistunut
hän oli aineistunut
me olimme aineistuneet
te olitte aineistuneet
he olivat aineistuneet
passiivi: oli aineistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut aineistunut
sinä et ollut aineistunut
hän ei ollut aineistunut
me emme olleet aineistuneet
te ette olleet aineistuneet
he eivät olleet aineistuneet
passiivi: ei ollut aineistuttu
Konditionaali
Preesens
minä aineistuisin
sinä aineistuisit
hän aineistuisi
me aineistuisimme
te aineistuisitte
he aineistuisivat
passiivi: aineistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en aineistuisi
sinä et aineistuisi
hän ei aineistuisi
me emme aineistuisi
te ette aineistuisi
he eivät aineistuisi
passiivi: ei aineistuttaisi
Perfekti
minä olisin aineistunut
sinä olisit aineistunut
hän olisi aineistunut
me olisimme aineistuneet
te olisitte aineistuneet
he olisivat aineistuneet
passiivi: olisi aineistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi aineistunut
sinä et olisi aineistunut
hän ei olisi aineistunut
me emme olisi aineistuneet
te ette olisi aineistuneet
he eivät olisi aineistuneet
passiivi: ei olisi aineistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä aineistu
hän aineistukoon
me aineistukaamme
te aineistukaa
he aineistukoot
passiivi: aineistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä aineistu
hän älköön aineistuko
me älkäämme aineistuko
te älkää aineistuko
he älkööt aineistuko
passiivi: älköön aineistuttako
Perfekti
hän olkoon aineistunut
he olkoot aineistuneet
passiivi: olkoon aineistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko aineistunut
he älkööt olko aineistuneet
passiivi: älköön olko aineistuttu
Potentiaali
Preesens
minä aineistunen
sinä aineistunet
hän aineistunee
me aineistunemme
te aineistunette
he aineistunevat
passiivi: aineistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en aineistune
sinä et aineistune
hän ei aineistune
me emme aineistune
te ette aineistune
he eivät aineistune
passiivi: ei aineistuttane
Perfekti
minä lienen aineistunut
sinä lienet aineistunut
hän lienee aineistunut
me lienemme aineistuneet
te lienette aineistuneet
he lienevät aineistuneet
passiivi: lienee aineistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene aineistunut
sinä et liene aineistunut
hän ei liene aineistunut
me emme liene aineistuneet
te ette liene aineistuneet
he eivät liene aineistuneet
passiivi: ei liene aineistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
aineistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
aineistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
aineistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
aineistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
aineistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.