to become tender, sore
Preesens (minä)aristun
Imperfekti (minä)aristuin
Verbin aristua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä aristun
sinä aristut
hän aristuu
me aristumme
te aristutte
he aristuvat
passiivi: aristutaan
Preesens (kielteinen)
minä en aristu
sinä et aristu
hän ei aristu
me emme aristu
te ette aristu
he eivät aristu
passiivi: ei aristuta
Imperfekti
minä aristuin
sinä aristuit
hän aristui
me aristuimme
te aristuitte
he aristuivat
passiivi: aristuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en aristunut
sinä et aristunut
hän ei aristunut
me emme aristuneet
te ette aristuneet
he eivät aristuneet
passiivi: ei aristuttu
Perfekti
minä olen aristunut
sinä olet aristunut
hän on aristunut
me olemme aristuneet
te olette aristuneet
he ovat aristuneet
passiivi: on aristuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole aristunut
sinä et ole aristunut
hän ei ole aristunut
me emme ole aristuneet
te ette ole aristuneet
he eivät ole aristuneet
passiivi: ei ole aristuttu
Pluskvamperfekti
minä olin aristunut
sinä olit aristunut
hän oli aristunut
me olimme aristuneet
te olitte aristuneet
he olivat aristuneet
passiivi: oli aristuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut aristunut
sinä et ollut aristunut
hän ei ollut aristunut
me emme olleet aristuneet
te ette olleet aristuneet
he eivät olleet aristuneet
passiivi: ei ollut aristuttu
Konditionaali
Preesens
minä aristuisin
sinä aristuisit
hän aristuisi
me aristuisimme
te aristuisitte
he aristuisivat
passiivi: aristuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en aristuisi
sinä et aristuisi
hän ei aristuisi
me emme aristuisi
te ette aristuisi
he eivät aristuisi
passiivi: ei aristuttaisi
Perfekti
minä olisin aristunut
sinä olisit aristunut
hän olisi aristunut
me olisimme aristuneet
te olisitte aristuneet
he olisivat aristuneet
passiivi: olisi aristuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi aristunut
sinä et olisi aristunut
hän ei olisi aristunut
me emme olisi aristuneet
te ette olisi aristuneet
he eivät olisi aristuneet
passiivi: ei olisi aristuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä aristu
hän aristukoon
me aristukaamme
te aristukaa
he aristukoot
passiivi: aristuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä aristu
hän älköön aristuko
me älkäämme aristuko
te älkää aristuko
he älkööt aristuko
passiivi: älköön aristuttako
Perfekti
hän olkoon aristunut
he olkoot aristuneet
passiivi: olkoon aristuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko aristunut
he älkööt olko aristuneet
passiivi: älköön olko aristuttu
Potentiaali
Preesens
minä aristunen
sinä aristunet
hän aristunee
me aristunemme
te aristunette
he aristunevat
passiivi: aristuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en aristune
sinä et aristune
hän ei aristune
me emme aristune
te ette aristune
he eivät aristune
passiivi: ei aristuttane
Perfekti
minä lienen aristunut
sinä lienet aristunut
hän lienee aristunut
me lienemme aristuneet
te lienette aristuneet
he lienevät aristuneet
passiivi: lienee aristuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene aristunut
sinä et liene aristunut
hän ei liene aristunut
me emme liene aristuneet
te ette liene aristuneet
he eivät liene aristuneet
passiivi: ei liene aristuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
aristua
Aktiivin partisiippi (preesens)
aristuva
Passiivin partisiippi (preesens)
aristuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
aristunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
aristuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.