to speculate
Preesens (minä)arvailen
Imperfekti (minä)arvailin
Verbin arvailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä arvailen
sinä arvailet
hän arvailee
me arvailemme
te arvailette
he arvailevat
passiivi: arvaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en arvaile
sinä et arvaile
hän ei arvaile
me emme arvaile
te ette arvaile
he eivät arvaile
passiivi: ei arvailla
Imperfekti
minä arvailin
sinä arvailit
hän arvaili
me arvailimme
te arvailitte
he arvailivat
passiivi: arvailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en arvaillut
sinä et arvaillut
hän ei arvaillut
me emme arvailleet
te ette arvailleet
he eivät arvailleet
passiivi: ei arvailtu
Perfekti
minä olen arvaillut
sinä olet arvaillut
hän on arvaillut
me olemme arvailleet
te olette arvailleet
he ovat arvailleet
passiivi: on arvailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole arvaillut
sinä et ole arvaillut
hän ei ole arvaillut
me emme ole arvailleet
te ette ole arvailleet
he eivät ole arvailleet
passiivi: ei ole arvailtu
Pluskvamperfekti
minä olin arvaillut
sinä olit arvaillut
hän oli arvaillut
me olimme arvailleet
te olitte arvailleet
he olivat arvailleet
passiivi: oli arvailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut arvaillut
sinä et ollut arvaillut
hän ei ollut arvaillut
me emme olleet arvailleet
te ette olleet arvailleet
he eivät olleet arvailleet
passiivi: ei ollut arvailtu
Konditionaali
Preesens
minä arvailisin
sinä arvailisit
hän arvailisi
me arvailisimme
te arvailisitte
he arvailisivat
passiivi: arvailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en arvailisi
sinä et arvailisi
hän ei arvailisi
me emme arvailisi
te ette arvailisi
he eivät arvailisi
passiivi: ei arvailtaisi
Perfekti
minä olisin arvaillut
sinä olisit arvaillut
hän olisi arvaillut
me olisimme arvailleet
te olisitte arvailleet
he olisivat arvailleet
passiivi: olisi arvailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi arvaillut
sinä et olisi arvaillut
hän ei olisi arvaillut
me emme olisi arvailleet
te ette olisi arvailleet
he eivät olisi arvailleet
passiivi: ei olisi arvailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä arvaile
hän arvailkoon
me arvailkaamme
te arvailkaa
he arvailkoot
passiivi: arvailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä arvaile
hän älköön arvailko
me älkäämme arvailko
te älkää arvailko
he älkööt arvailko
passiivi: älköön arvailtako
Perfekti
hän olkoon arvaillut
he olkoot arvailleet
passiivi: olkoon arvailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko arvaillut
he älkööt olko arvailleet
passiivi: älköön olko arvailtu
Potentiaali
Preesens
minä arvaillen
sinä arvaillet
hän arvaillee
me arvaillemme
te arvaillette
he arvaillevat
passiivi: arvailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en arvaille
sinä et arvaille
hän ei arvaille
me emme arvaille
te ette arvaille
he eivät arvaille
passiivi: ei arvailtane
Perfekti
minä lienen arvaillut
sinä lienet arvaillut
hän lienee arvaillut
me lienemme arvailleet
te lienette arvailleet
he lienevät arvailleet
passiivi: lienee arvailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene arvaillut
sinä et liene arvaillut
hän ei liene arvaillut
me emme liene arvailleet
te ette liene arvailleet
he eivät liene arvailleet
passiivi: ei liene arvailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
arvailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
arvaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
arvailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
arvaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
arvailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.