to suppose, think, believe, reckon, speculate
Preesens (minä)arvelen
Imperfekti (minä)arvelin
Verbin arvella koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä arvelen
sinä arvelet
hän arvelee
me arvelemme
te arvelette
he arvelevat
passiivi: arvellaan
Preesens (kielteinen)
minä en arvele
sinä et arvele
hän ei arvele
me emme arvele
te ette arvele
he eivät arvele
passiivi: ei arvella
Imperfekti
minä arvelin
sinä arvelit
hän arveli
me arvelimme
te arvelitte
he arvelivat
passiivi: arveltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en arvellut
sinä et arvellut
hän ei arvellut
me emme arvelleet
te ette arvelleet
he eivät arvelleet
passiivi: ei arveltu
Perfekti
minä olen arvellut
sinä olet arvellut
hän on arvellut
me olemme arvelleet
te olette arvelleet
he ovat arvelleet
passiivi: on arveltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole arvellut
sinä et ole arvellut
hän ei ole arvellut
me emme ole arvelleet
te ette ole arvelleet
he eivät ole arvelleet
passiivi: ei ole arveltu
Pluskvamperfekti
minä olin arvellut
sinä olit arvellut
hän oli arvellut
me olimme arvelleet
te olitte arvelleet
he olivat arvelleet
passiivi: oli arveltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut arvellut
sinä et ollut arvellut
hän ei ollut arvellut
me emme olleet arvelleet
te ette olleet arvelleet
he eivät olleet arvelleet
passiivi: ei ollut arveltu
Konditionaali
Preesens
minä arvelisin
sinä arvelisit
hän arvelisi
me arvelisimme
te arvelisitte
he arvelisivat
passiivi: arveltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en arvelisi
sinä et arvelisi
hän ei arvelisi
me emme arvelisi
te ette arvelisi
he eivät arvelisi
passiivi: ei arveltaisi
Perfekti
minä olisin arvellut
sinä olisit arvellut
hän olisi arvellut
me olisimme arvelleet
te olisitte arvelleet
he olisivat arvelleet
passiivi: olisi arveltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi arvellut
sinä et olisi arvellut
hän ei olisi arvellut
me emme olisi arvelleet
te ette olisi arvelleet
he eivät olisi arvelleet
passiivi: ei olisi arveltu
Imperatiivi
Preesens
sinä arvele
hän arvelkoon
me arvelkaamme
te arvelkaa
he arvelkoot
passiivi: arveltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä arvele
hän älköön arvelko
me älkäämme arvelko
te älkää arvelko
he älkööt arvelko
passiivi: älköön arveltako
Perfekti
hän olkoon arvellut
he olkoot arvelleet
passiivi: olkoon arveltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko arvellut
he älkööt olko arvelleet
passiivi: älköön olko arveltu
Potentiaali
Preesens
minä arvellen
sinä arvellet
hän arvellee
me arvellemme
te arvellette
he arvellevat
passiivi: arveltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en arvelle
sinä et arvelle
hän ei arvelle
me emme arvelle
te ette arvelle
he eivät arvelle
passiivi: ei arveltane
Perfekti
minä lienen arvellut
sinä lienet arvellut
hän lienee arvellut
me lienemme arvelleet
te lienette arvelleet
he lienevät arvelleet
passiivi: lienee arveltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene arvellut
sinä et liene arvellut
hän ei liene arvellut
me emme liene arvelleet
te ette liene arvelleet
he eivät liene arvelleet
passiivi: ei liene arveltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
arvella
Aktiivin partisiippi (preesens)
arveleva
Passiivin partisiippi (preesens)
arveltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
arvellut
Passiivin partisiippi (perfekti)
arveltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.