to look dubious/questionable/suspicious/shady to
Preesens (minä)arvelutan
Imperfekti (minä)arvelutin
Verbin arveluttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä arvelutan
sinä arvelutat
hän arveluttaa
me arvelutamme
te arvelutatte
he arveluttavat
passiivi: arvelutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en arveluta
sinä et arveluta
hän ei arveluta
me emme arveluta
te ette arveluta
he eivät arveluta
passiivi: ei arveluteta
Imperfekti
minä arvelutin
sinä arvelutit
hän arvelutti
me arvelutimme
te arvelutitte
he arveluttivat
passiivi: arvelutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en arveluttanut
sinä et arveluttanut
hän ei arveluttanut
me emme arveluttaneet
te ette arveluttaneet
he eivät arveluttaneet
passiivi: ei arvelutettu
Perfekti
minä olen arveluttanut
sinä olet arveluttanut
hän on arveluttanut
me olemme arveluttaneet
te olette arveluttaneet
he ovat arveluttaneet
passiivi: on arvelutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole arveluttanut
sinä et ole arveluttanut
hän ei ole arveluttanut
me emme ole arveluttaneet
te ette ole arveluttaneet
he eivät ole arveluttaneet
passiivi: ei ole arvelutettu
Pluskvamperfekti
minä olin arveluttanut
sinä olit arveluttanut
hän oli arveluttanut
me olimme arveluttaneet
te olitte arveluttaneet
he olivat arveluttaneet
passiivi: oli arvelutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut arveluttanut
sinä et ollut arveluttanut
hän ei ollut arveluttanut
me emme olleet arveluttaneet
te ette olleet arveluttaneet
he eivät olleet arveluttaneet
passiivi: ei ollut arvelutettu
Konditionaali
Preesens
minä arveluttaisin
sinä arveluttaisit
hän arveluttaisi
me arveluttaisimme
te arveluttaisitte
he arveluttaisivat
passiivi: arvelutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en arveluttaisi
sinä et arveluttaisi
hän ei arveluttaisi
me emme arveluttaisi
te ette arveluttaisi
he eivät arveluttaisi
passiivi: ei arvelutettaisi
Perfekti
minä olisin arveluttanut
sinä olisit arveluttanut
hän olisi arveluttanut
me olisimme arveluttaneet
te olisitte arveluttaneet
he olisivat arveluttaneet
passiivi: olisi arvelutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi arveluttanut
sinä et olisi arveluttanut
hän ei olisi arveluttanut
me emme olisi arveluttaneet
te ette olisi arveluttaneet
he eivät olisi arveluttaneet
passiivi: ei olisi arvelutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä arveluta
hän arveluttakoon
me arveluttakaamme
te arveluttakaa
he arveluttakoot
passiivi: arvelutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä arveluta
hän älköön arveluttako
me älkäämme arveluttako
te älkää arveluttako
he älkööt arveluttako
passiivi: älköön arvelutettako
Perfekti
hän olkoon arveluttanut
he olkoot arveluttaneet
passiivi: olkoon arvelutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko arveluttanut
he älkööt olko arveluttaneet
passiivi: älköön olko arvelutettu
Potentiaali
Preesens
minä arveluttanen
sinä arveluttanet
hän arveluttanee
me arveluttanemme
te arveluttanette
he arveluttanevat
passiivi: arvelutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en arveluttane
sinä et arveluttane
hän ei arveluttane
me emme arveluttane
te ette arveluttane
he eivät arveluttane
passiivi: ei arvelutettane
Perfekti
minä lienen arveluttanut
sinä lienet arveluttanut
hän lienee arveluttanut
me lienemme arveluttaneet
te lienette arveluttaneet
he lienevät arveluttaneet
passiivi: lienee arvelutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene arveluttanut
sinä et liene arveluttanut
hän ei liene arveluttanut
me emme liene arveluttaneet
te ette liene arveluttaneet
he eivät liene arveluttaneet
passiivi: ei liene arvelutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
arveluttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
arveluttava
Passiivin partisiippi (preesens)
arvelutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
arveluttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
arvelutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.