synonym of arpeutua (“to scar”)
Preesens (minä)arvetun
Imperfekti (minä)arvetuin
Verbin arvettua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä arvetun
sinä arvetut
hän arvettuu
me arvetumme
te arvetutte
he arvettuvat
passiivi: arvetutaan
Preesens (kielteinen)
minä en arvetu
sinä et arvetu
hän ei arvetu
me emme arvetu
te ette arvetu
he eivät arvetu
passiivi: ei arvetuta
Imperfekti
minä arvetuin
sinä arvetuit
hän arvettui
me arvetuimme
te arvetuitte
he arvettuivat
passiivi: arvetuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en arvettunut
sinä et arvettunut
hän ei arvettunut
me emme arvettuneet
te ette arvettuneet
he eivät arvettuneet
passiivi: ei arvetuttu
Perfekti
minä olen arvettunut
sinä olet arvettunut
hän on arvettunut
me olemme arvettuneet
te olette arvettuneet
he ovat arvettuneet
passiivi: on arvetuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole arvettunut
sinä et ole arvettunut
hän ei ole arvettunut
me emme ole arvettuneet
te ette ole arvettuneet
he eivät ole arvettuneet
passiivi: ei ole arvetuttu
Pluskvamperfekti
minä olin arvettunut
sinä olit arvettunut
hän oli arvettunut
me olimme arvettuneet
te olitte arvettuneet
he olivat arvettuneet
passiivi: oli arvetuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut arvettunut
sinä et ollut arvettunut
hän ei ollut arvettunut
me emme olleet arvettuneet
te ette olleet arvettuneet
he eivät olleet arvettuneet
passiivi: ei ollut arvetuttu
Konditionaali
Preesens
minä arvettuisin
sinä arvettuisit
hän arvettuisi
me arvettuisimme
te arvettuisitte
he arvettuisivat
passiivi: arvetuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en arvettuisi
sinä et arvettuisi
hän ei arvettuisi
me emme arvettuisi
te ette arvettuisi
he eivät arvettuisi
passiivi: ei arvetuttaisi
Perfekti
minä olisin arvettunut
sinä olisit arvettunut
hän olisi arvettunut
me olisimme arvettuneet
te olisitte arvettuneet
he olisivat arvettuneet
passiivi: olisi arvetuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi arvettunut
sinä et olisi arvettunut
hän ei olisi arvettunut
me emme olisi arvettuneet
te ette olisi arvettuneet
he eivät olisi arvettuneet
passiivi: ei olisi arvetuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä arvetu
hän arvettukoon
me arvettukaamme
te arvettukaa
he arvettukoot
passiivi: arvetuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä arvetu
hän älköön arvettuko
me älkäämme arvettuko
te älkää arvettuko
he älkööt arvettuko
passiivi: älköön arvetuttako
Perfekti
hän olkoon arvettunut
he olkoot arvettuneet
passiivi: olkoon arvetuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko arvettunut
he älkööt olko arvettuneet
passiivi: älköön olko arvetuttu
Potentiaali
Preesens
minä arvettunen
sinä arvettunet
hän arvettunee
me arvettunemme
te arvettunette
he arvettunevat
passiivi: arvetuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en arvettune
sinä et arvettune
hän ei arvettune
me emme arvettune
te ette arvettune
he eivät arvettune
passiivi: ei arvetuttane
Perfekti
minä lienen arvettunut
sinä lienet arvettunut
hän lienee arvettunut
me lienemme arvettuneet
te lienette arvettuneet
he lienevät arvettuneet
passiivi: lienee arvetuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene arvettunut
sinä et liene arvettunut
hän ei liene arvettunut
me emme liene arvettuneet
te ette liene arvettuneet
he eivät liene arvettuneet
passiivi: ei liene arvetuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
arvettua
Aktiivin partisiippi (preesens)
arvettuva
Passiivin partisiippi (preesens)
arvetuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
arvettunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
arvetuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.