to quiz (to make somebody guess, to ask questions to which another person has to guess the right answer, as in a guessing game)
Preesens (minä)arvuutan
Imperfekti (minä)arvuutin
Verbin arvuuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä arvuutan
sinä arvuutat
hän arvuuttaa
me arvuutamme
te arvuutatte
he arvuuttavat
passiivi: arvuutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en arvuuta
sinä et arvuuta
hän ei arvuuta
me emme arvuuta
te ette arvuuta
he eivät arvuuta
passiivi: ei arvuuteta
Imperfekti
minä arvuutin
sinä arvuutit
hän arvuutti
me arvuutimme
te arvuutitte
he arvuuttivat
passiivi: arvuutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en arvuuttanut
sinä et arvuuttanut
hän ei arvuuttanut
me emme arvuuttaneet
te ette arvuuttaneet
he eivät arvuuttaneet
passiivi: ei arvuutettu
Perfekti
minä olen arvuuttanut
sinä olet arvuuttanut
hän on arvuuttanut
me olemme arvuuttaneet
te olette arvuuttaneet
he ovat arvuuttaneet
passiivi: on arvuutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole arvuuttanut
sinä et ole arvuuttanut
hän ei ole arvuuttanut
me emme ole arvuuttaneet
te ette ole arvuuttaneet
he eivät ole arvuuttaneet
passiivi: ei ole arvuutettu
Pluskvamperfekti
minä olin arvuuttanut
sinä olit arvuuttanut
hän oli arvuuttanut
me olimme arvuuttaneet
te olitte arvuuttaneet
he olivat arvuuttaneet
passiivi: oli arvuutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut arvuuttanut
sinä et ollut arvuuttanut
hän ei ollut arvuuttanut
me emme olleet arvuuttaneet
te ette olleet arvuuttaneet
he eivät olleet arvuuttaneet
passiivi: ei ollut arvuutettu
Konditionaali
Preesens
minä arvuuttaisin
sinä arvuuttaisit
hän arvuuttaisi
me arvuuttaisimme
te arvuuttaisitte
he arvuuttaisivat
passiivi: arvuutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en arvuuttaisi
sinä et arvuuttaisi
hän ei arvuuttaisi
me emme arvuuttaisi
te ette arvuuttaisi
he eivät arvuuttaisi
passiivi: ei arvuutettaisi
Perfekti
minä olisin arvuuttanut
sinä olisit arvuuttanut
hän olisi arvuuttanut
me olisimme arvuuttaneet
te olisitte arvuuttaneet
he olisivat arvuuttaneet
passiivi: olisi arvuutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi arvuuttanut
sinä et olisi arvuuttanut
hän ei olisi arvuuttanut
me emme olisi arvuuttaneet
te ette olisi arvuuttaneet
he eivät olisi arvuuttaneet
passiivi: ei olisi arvuutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä arvuuta
hän arvuuttakoon
me arvuuttakaamme
te arvuuttakaa
he arvuuttakoot
passiivi: arvuutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä arvuuta
hän älköön arvuuttako
me älkäämme arvuuttako
te älkää arvuuttako
he älkööt arvuuttako
passiivi: älköön arvuutettako
Perfekti
hän olkoon arvuuttanut
he olkoot arvuuttaneet
passiivi: olkoon arvuutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko arvuuttanut
he älkööt olko arvuuttaneet
passiivi: älköön olko arvuutettu
Potentiaali
Preesens
minä arvuuttanen
sinä arvuuttanet
hän arvuuttanee
me arvuuttanemme
te arvuuttanette
he arvuuttanevat
passiivi: arvuutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en arvuuttane
sinä et arvuuttane
hän ei arvuuttane
me emme arvuuttane
te ette arvuuttane
he eivät arvuuttane
passiivi: ei arvuutettane
Perfekti
minä lienen arvuuttanut
sinä lienet arvuuttanut
hän lienee arvuuttanut
me lienemme arvuuttaneet
te lienette arvuuttaneet
he lienevät arvuuttaneet
passiivi: lienee arvuutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene arvuuttanut
sinä et liene arvuuttanut
hän ei liene arvuuttanut
me emme liene arvuuttaneet
te ette liene arvuuttaneet
he eivät liene arvuuttaneet
passiivi: ei liene arvuutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
arvuuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
arvuuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
arvuutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
arvuuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
arvuutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.