to expand, enlarge, widen
Preesens (minä)avarrun
Imperfekti (minä)avarruin
Verbin avartua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä avarrun
sinä avarrut
hän avartuu
me avarrumme
te avarrutte
he avartuvat
passiivi: avarrutaan
Preesens (kielteinen)
minä en avarru
sinä et avarru
hän ei avarru
me emme avarru
te ette avarru
he eivät avarru
passiivi: ei avarruta
Imperfekti
minä avarruin
sinä avarruit
hän avartui
me avarruimme
te avarruitte
he avartuivat
passiivi: avarruttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en avartunut
sinä et avartunut
hän ei avartunut
me emme avartuneet
te ette avartuneet
he eivät avartuneet
passiivi: ei avarruttu
Perfekti
minä olen avartunut
sinä olet avartunut
hän on avartunut
me olemme avartuneet
te olette avartuneet
he ovat avartuneet
passiivi: on avarruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole avartunut
sinä et ole avartunut
hän ei ole avartunut
me emme ole avartuneet
te ette ole avartuneet
he eivät ole avartuneet
passiivi: ei ole avarruttu
Pluskvamperfekti
minä olin avartunut
sinä olit avartunut
hän oli avartunut
me olimme avartuneet
te olitte avartuneet
he olivat avartuneet
passiivi: oli avarruttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut avartunut
sinä et ollut avartunut
hän ei ollut avartunut
me emme olleet avartuneet
te ette olleet avartuneet
he eivät olleet avartuneet
passiivi: ei ollut avarruttu
Konditionaali
Preesens
minä avartuisin
sinä avartuisit
hän avartuisi
me avartuisimme
te avartuisitte
he avartuisivat
passiivi: avarruttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en avartuisi
sinä et avartuisi
hän ei avartuisi
me emme avartuisi
te ette avartuisi
he eivät avartuisi
passiivi: ei avarruttaisi
Perfekti
minä olisin avartunut
sinä olisit avartunut
hän olisi avartunut
me olisimme avartuneet
te olisitte avartuneet
he olisivat avartuneet
passiivi: olisi avarruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi avartunut
sinä et olisi avartunut
hän ei olisi avartunut
me emme olisi avartuneet
te ette olisi avartuneet
he eivät olisi avartuneet
passiivi: ei olisi avarruttu
Imperatiivi
Preesens
sinä avarru
hän avartukoon
me avartukaamme
te avartukaa
he avartukoot
passiivi: avarruttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä avarru
hän älköön avartuko
me älkäämme avartuko
te älkää avartuko
he älkööt avartuko
passiivi: älköön avarruttako
Perfekti
hän olkoon avartunut
he olkoot avartuneet
passiivi: olkoon avarruttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko avartunut
he älkööt olko avartuneet
passiivi: älköön olko avarruttu
Potentiaali
Preesens
minä avartunen
sinä avartunet
hän avartunee
me avartunemme
te avartunette
he avartunevat
passiivi: avarruttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en avartune
sinä et avartune
hän ei avartune
me emme avartune
te ette avartune
he eivät avartune
passiivi: ei avarruttane
Perfekti
minä lienen avartunut
sinä lienet avartunut
hän lienee avartunut
me lienemme avartuneet
te lienette avartuneet
he lienevät avartuneet
passiivi: lienee avarruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene avartunut
sinä et liene avartunut
hän ei liene avartunut
me emme liene avartuneet
te ette liene avartuneet
he eivät liene avartuneet
passiivi: ei liene avarruttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
avartua
Aktiivin partisiippi (preesens)
avartuva
Passiivin partisiippi (preesens)
avarruttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
avartunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
avarruttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.