to bunk, live, stay
Preesens (minä)bunkkaan
Imperfekti (minä)bunkkasin
Verbin bunkkaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä bunkkaan
sinä bunkkaat
hän bunkkaa
me bunkataan / bunkkaamme
te bunkkaatte
he bunkkaa
passiivi: bunkataan
Preesens (kielteinen)
minä en bunkkaa
sinä et bunkkaa
hän ei bunkkaa
me ei bunkata / emme bunkkaa
te ette bunkkaa
he ei bunkkaa
passiivi: ei bunkata
Imperfekti
minä bunkkasin
sinä bunkkasit
hän bunkkas
me bunkattiin / bunkkasimme
te bunkkasitte
he bunkkas
passiivi: bunkattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en bunkannu
sinä et bunkannu
hän ei bunkannu
me ei bunkattu / emme bunkannu
te ette bunkannu
he ei bunkannu
passiivi: ei bunkattu
Perfekti
minä oon bunkannu
sinä oot bunkannu
hän on bunkannu
me ollaa bunkattu / ollaan bunkattu / oomme bunkannu
te ootte bunkannu
he on bunkannu
passiivi: on bunkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en oo bunkannu
sinä et oo bunkannu
hän ei oo bunkannu
me ei olla bunkattu / emme oo bunkannu
te ette oo bunkannu
he ei oo bunkannu
passiivi: ei olla bunkattu
Pluskvamperfekti
minä olin bunkannu
sinä olit bunkannu
hän oli bunkannu
me oltii bunkattu / oltiin bunkattu / olimme bunkannu
te olitte bunkannu
he oli bunkannu
passiivi: oli bunkattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollu bunkannu
sinä et ollu bunkannu
hän ei ollu bunkannu
me ei oltu bunkattu / emme ollu bunkannu
te ette ollu bunkannu
he ei ollu bunkannu
passiivi: ei ollu bunkattu
Konditionaali
Preesens
minä bunkkaisin
sinä bunkkaisit
hän bunkkais
me bunkattais / bunkattas / bunkattaisiin / bunkkaisimme
te bunkkaisitte
he bunkkais
passiivi: bunkattais / bunkattas / bunkattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en bunkkais
sinä et bunkkais
hän ei bunkkais
me ei bunkattais / ei bunkattas / emme bunkkais
te ette bunkkais
he ei bunkkais
passiivi: ei bunkattais / ei bunkattas
Perfekti
minä oisin bunkannu
sinä oisit bunkannu
hän ois bunkannu
me oltais bunkattu / oltas bunkattu / oisimme bunkannu
te oisitte bunkannu
he ois bunkannu
passiivi: ois bunkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ois bunkannu
sinä et ois bunkannu
hän ei ois bunkannu
me ei oltais bunkattu / ei oltas bunkattu / emme ois bunkannu
te ette ois bunkannu
he ei ois bunkannu
passiivi: ei ois bunkattu
Imperatiivi
Preesens
sinä bunkkaa
te bunkatkaa
Preesens (kielteinen)
sinä älä bunkkaa
te älkää bunkatko
Nominaalimuodot
Infinitiivi
bunkkaa / bunkata / bunkates / bunkatessa / bunkattaes / bunkattaessa / bunkaten / bunkkaan / bunkkaamas / bunkkaamassa / bunkkaamast / bunkkaamasta / bunkkaamaan / bunkkaamal / bunkkaamalla / bunkkaamat / bunkkaamatta
Aktiivin partisiippi (preesens)
bunkkaava / bunkannu / bunkkaama / bunkkaamaton
Passiivin partisiippi (preesens)
bunkattava / bunkattu
Aktiivin partisiippi (perfekti)
bunkannu
Passiivin partisiippi (perfekti)
bunkattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.