to dissonate
Preesens (minä)dissonoin
Imperfekti (minä)dissonoin
Verbin dissonoida koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä dissonoin
sinä dissonoit
hän dissonoi
me dissonoimme
te dissonoitte
he dissonoivat
passiivi: dissonoidaan
Preesens (kielteinen)
minä en dissonoi
sinä et dissonoi
hän ei dissonoi
me emme dissonoi
te ette dissonoi
he eivät dissonoi
passiivi: ei dissonoida
Imperfekti
minä dissonoin
sinä dissonoit
hän dissonoi
me dissonoimme
te dissonoitte
he dissonoivat
passiivi: dissonoitiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en dissonoinut
sinä et dissonoinut
hän ei dissonoinut
me emme dissonoineet
te ette dissonoineet
he eivät dissonoineet
passiivi: ei dissonoitu
Perfekti
minä olen dissonoinut
sinä olet dissonoinut
hän on dissonoinut
me olemme dissonoineet
te olette dissonoineet
he ovat dissonoineet
passiivi: on dissonoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole dissonoinut
sinä et ole dissonoinut
hän ei ole dissonoinut
me emme ole dissonoineet
te ette ole dissonoineet
he eivät ole dissonoineet
passiivi: ei ole dissonoitu
Pluskvamperfekti
minä olin dissonoinut
sinä olit dissonoinut
hän oli dissonoinut
me olimme dissonoineet
te olitte dissonoineet
he olivat dissonoineet
passiivi: oli dissonoitu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut dissonoinut
sinä et ollut dissonoinut
hän ei ollut dissonoinut
me emme olleet dissonoineet
te ette olleet dissonoineet
he eivät olleet dissonoineet
passiivi: ei ollut dissonoitu
Konditionaali
Preesens
minä dissonoisin
sinä dissonoisit
hän dissonoisi
me dissonoisimme
te dissonoisitte
he dissonoisivat
passiivi: dissonoitaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en dissonoisi
sinä et dissonoisi
hän ei dissonoisi
me emme dissonoisi
te ette dissonoisi
he eivät dissonoisi
passiivi: ei dissonoitaisi
Perfekti
minä olisin dissonoinut
sinä olisit dissonoinut
hän olisi dissonoinut
me olisimme dissonoineet
te olisitte dissonoineet
he olisivat dissonoineet
passiivi: olisi dissonoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi dissonoinut
sinä et olisi dissonoinut
hän ei olisi dissonoinut
me emme olisi dissonoineet
te ette olisi dissonoineet
he eivät olisi dissonoineet
passiivi: ei olisi dissonoitu
Imperatiivi
Preesens
sinä dissonoi
hän dissonoikoon
me dissonoikaamme
te dissonoikaa
he dissonoikoot
passiivi: dissonoitakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä dissonoi
hän älköön dissonoiko
me älkäämme dissonoiko
te älkää dissonoiko
he älkööt dissonoiko
passiivi: älköön dissonoitako
Perfekti
hän olkoon dissonoinut
he olkoot dissonoineet
passiivi: olkoon dissonoitu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko dissonoinut
he älkööt olko dissonoineet
passiivi: älköön olko dissonoitu
Potentiaali
Preesens
minä dissonoinen
sinä dissonoinet
hän dissonoinee
me dissonoinemme
te dissonoinette
he dissonoinevat
passiivi: dissonoitaneen
Preesens (kielteinen)
minä en dissonoine
sinä et dissonoine
hän ei dissonoine
me emme dissonoine
te ette dissonoine
he eivät dissonoine
passiivi: ei dissonoitane
Perfekti
minä lienen dissonoinut
sinä lienet dissonoinut
hän lienee dissonoinut
me lienemme dissonoineet
te lienette dissonoineet
he lienevät dissonoineet
passiivi: lienee dissonoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene dissonoinut
sinä et liene dissonoinut
hän ei liene dissonoinut
me emme liene dissonoineet
te ette liene dissonoineet
he eivät liene dissonoineet
passiivi: ei liene dissonoitu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
dissonoida
Aktiivin partisiippi (preesens)
dissonoiva
Passiivin partisiippi (preesens)
dissonoitava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
dissonoinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
dissonoitu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.