to specialize
Preesens (minä)erikoistun
Imperfekti (minä)erikoistuin
Verbin erikoistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä erikoistun
sinä erikoistut
hän erikoistuu
me erikoistumme
te erikoistutte
he erikoistuvat
passiivi: erikoistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en erikoistu
sinä et erikoistu
hän ei erikoistu
me emme erikoistu
te ette erikoistu
he eivät erikoistu
passiivi: ei erikoistuta
Imperfekti
minä erikoistuin
sinä erikoistuit
hän erikoistui
me erikoistuimme
te erikoistuitte
he erikoistuivat
passiivi: erikoistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en erikoistunut
sinä et erikoistunut
hän ei erikoistunut
me emme erikoistuneet
te ette erikoistuneet
he eivät erikoistuneet
passiivi: ei erikoistuttu
Perfekti
minä olen erikoistunut
sinä olet erikoistunut
hän on erikoistunut
me olemme erikoistuneet
te olette erikoistuneet
he ovat erikoistuneet
passiivi: on erikoistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole erikoistunut
sinä et ole erikoistunut
hän ei ole erikoistunut
me emme ole erikoistuneet
te ette ole erikoistuneet
he eivät ole erikoistuneet
passiivi: ei ole erikoistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin erikoistunut
sinä olit erikoistunut
hän oli erikoistunut
me olimme erikoistuneet
te olitte erikoistuneet
he olivat erikoistuneet
passiivi: oli erikoistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut erikoistunut
sinä et ollut erikoistunut
hän ei ollut erikoistunut
me emme olleet erikoistuneet
te ette olleet erikoistuneet
he eivät olleet erikoistuneet
passiivi: ei ollut erikoistuttu
Konditionaali
Preesens
minä erikoistuisin
sinä erikoistuisit
hän erikoistuisi
me erikoistuisimme
te erikoistuisitte
he erikoistuisivat
passiivi: erikoistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en erikoistuisi
sinä et erikoistuisi
hän ei erikoistuisi
me emme erikoistuisi
te ette erikoistuisi
he eivät erikoistuisi
passiivi: ei erikoistuttaisi
Perfekti
minä olisin erikoistunut
sinä olisit erikoistunut
hän olisi erikoistunut
me olisimme erikoistuneet
te olisitte erikoistuneet
he olisivat erikoistuneet
passiivi: olisi erikoistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi erikoistunut
sinä et olisi erikoistunut
hän ei olisi erikoistunut
me emme olisi erikoistuneet
te ette olisi erikoistuneet
he eivät olisi erikoistuneet
passiivi: ei olisi erikoistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä erikoistu
hän erikoistukoon
me erikoistukaamme
te erikoistukaa
he erikoistukoot
passiivi: erikoistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä erikoistu
hän älköön erikoistuko
me älkäämme erikoistuko
te älkää erikoistuko
he älkööt erikoistuko
passiivi: älköön erikoistuttako
Perfekti
hän olkoon erikoistunut
he olkoot erikoistuneet
passiivi: olkoon erikoistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko erikoistunut
he älkööt olko erikoistuneet
passiivi: älköön olko erikoistuttu
Potentiaali
Preesens
minä erikoistunen
sinä erikoistunet
hän erikoistunee
me erikoistunemme
te erikoistunette
he erikoistunevat
passiivi: erikoistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en erikoistune
sinä et erikoistune
hän ei erikoistune
me emme erikoistune
te ette erikoistune
he eivät erikoistune
passiivi: ei erikoistuttane
Perfekti
minä lienen erikoistunut
sinä lienet erikoistunut
hän lienee erikoistunut
me lienemme erikoistuneet
te lienette erikoistuneet
he lienevät erikoistuneet
passiivi: lienee erikoistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene erikoistunut
sinä et liene erikoistunut
hän ei liene erikoistunut
me emme liene erikoistuneet
te ette liene erikoistuneet
he eivät liene erikoistuneet
passiivi: ei liene erikoistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
erikoistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
erikoistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
erikoistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
erikoistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
erikoistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.