to crack, chap, fissure, peel off (to split, forming fissures)
Preesens (minä)halkeilen
Imperfekti (minä)halkeilin
Verbin halkeilla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä halkeilen
sinä halkeilet
hän halkeilee
me halkeilemme
te halkeilette
he halkeilevat
passiivi: halkeillaan
Preesens (kielteinen)
minä en halkeile
sinä et halkeile
hän ei halkeile
me emme halkeile
te ette halkeile
he eivät halkeile
passiivi: ei halkeilla
Imperfekti
minä halkeilin
sinä halkeilit
hän halkeili
me halkeilimme
te halkeilitte
he halkeilivat
passiivi: halkeiltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en halkeillut
sinä et halkeillut
hän ei halkeillut
me emme halkeilleet
te ette halkeilleet
he eivät halkeilleet
passiivi: ei halkeiltu
Perfekti
minä olen halkeillut
sinä olet halkeillut
hän on halkeillut
me olemme halkeilleet
te olette halkeilleet
he ovat halkeilleet
passiivi: on halkeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole halkeillut
sinä et ole halkeillut
hän ei ole halkeillut
me emme ole halkeilleet
te ette ole halkeilleet
he eivät ole halkeilleet
passiivi: ei ole halkeiltu
Pluskvamperfekti
minä olin halkeillut
sinä olit halkeillut
hän oli halkeillut
me olimme halkeilleet
te olitte halkeilleet
he olivat halkeilleet
passiivi: oli halkeiltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut halkeillut
sinä et ollut halkeillut
hän ei ollut halkeillut
me emme olleet halkeilleet
te ette olleet halkeilleet
he eivät olleet halkeilleet
passiivi: ei ollut halkeiltu
Konditionaali
Preesens
minä halkeilisin
sinä halkeilisit
hän halkeilisi
me halkeilisimme
te halkeilisitte
he halkeilisivat
passiivi: halkeiltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en halkeilisi
sinä et halkeilisi
hän ei halkeilisi
me emme halkeilisi
te ette halkeilisi
he eivät halkeilisi
passiivi: ei halkeiltaisi
Perfekti
minä olisin halkeillut
sinä olisit halkeillut
hän olisi halkeillut
me olisimme halkeilleet
te olisitte halkeilleet
he olisivat halkeilleet
passiivi: olisi halkeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi halkeillut
sinä et olisi halkeillut
hän ei olisi halkeillut
me emme olisi halkeilleet
te ette olisi halkeilleet
he eivät olisi halkeilleet
passiivi: ei olisi halkeiltu
Imperatiivi
Preesens
sinä halkeile
hän halkeilkoon
me halkeilkaamme
te halkeilkaa
he halkeilkoot
passiivi: halkeiltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä halkeile
hän älköön halkeilko
me älkäämme halkeilko
te älkää halkeilko
he älkööt halkeilko
passiivi: älköön halkeiltako
Perfekti
hän olkoon halkeillut
he olkoot halkeilleet
passiivi: olkoon halkeiltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko halkeillut
he älkööt olko halkeilleet
passiivi: älköön olko halkeiltu
Potentiaali
Preesens
minä halkeillen
sinä halkeillet
hän halkeillee
me halkeillemme
te halkeillette
he halkeillevat
passiivi: halkeiltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en halkeille
sinä et halkeille
hän ei halkeille
me emme halkeille
te ette halkeille
he eivät halkeille
passiivi: ei halkeiltane
Perfekti
minä lienen halkeillut
sinä lienet halkeillut
hän lienee halkeillut
me lienemme halkeilleet
te lienette halkeilleet
he lienevät halkeilleet
passiivi: lienee halkeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene halkeillut
sinä et liene halkeillut
hän ei liene halkeillut
me emme liene halkeilleet
te ette liene halkeilleet
he eivät liene halkeilleet
passiivi: ei liene halkeiltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
halkeilla
Aktiivin partisiippi (preesens)
halkeileva
Passiivin partisiippi (preesens)
halkeiltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
halkeillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
halkeiltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.