to fool, to trick
Preesens (minä)hassutan
Imperfekti (minä)hassutin
Verbin hassuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä hassutan
sinä hassutat
hän hassuttaa
me hassutamme
te hassutatte
he hassuttavat
passiivi: hassutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en hassuta
sinä et hassuta
hän ei hassuta
me emme hassuta
te ette hassuta
he eivät hassuta
passiivi: ei hassuteta
Imperfekti
minä hassutin
sinä hassutit
hän hassutti
me hassutimme
te hassutitte
he hassuttivat
passiivi: hassutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en hassuttanut
sinä et hassuttanut
hän ei hassuttanut
me emme hassuttaneet
te ette hassuttaneet
he eivät hassuttaneet
passiivi: ei hassutettu
Perfekti
minä olen hassuttanut
sinä olet hassuttanut
hän on hassuttanut
me olemme hassuttaneet
te olette hassuttaneet
he ovat hassuttaneet
passiivi: on hassutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole hassuttanut
sinä et ole hassuttanut
hän ei ole hassuttanut
me emme ole hassuttaneet
te ette ole hassuttaneet
he eivät ole hassuttaneet
passiivi: ei ole hassutettu
Pluskvamperfekti
minä olin hassuttanut
sinä olit hassuttanut
hän oli hassuttanut
me olimme hassuttaneet
te olitte hassuttaneet
he olivat hassuttaneet
passiivi: oli hassutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut hassuttanut
sinä et ollut hassuttanut
hän ei ollut hassuttanut
me emme olleet hassuttaneet
te ette olleet hassuttaneet
he eivät olleet hassuttaneet
passiivi: ei ollut hassutettu
Konditionaali
Preesens
minä hassuttaisin
sinä hassuttaisit
hän hassuttaisi
me hassuttaisimme
te hassuttaisitte
he hassuttaisivat
passiivi: hassutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en hassuttaisi
sinä et hassuttaisi
hän ei hassuttaisi
me emme hassuttaisi
te ette hassuttaisi
he eivät hassuttaisi
passiivi: ei hassutettaisi
Perfekti
minä olisin hassuttanut
sinä olisit hassuttanut
hän olisi hassuttanut
me olisimme hassuttaneet
te olisitte hassuttaneet
he olisivat hassuttaneet
passiivi: olisi hassutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi hassuttanut
sinä et olisi hassuttanut
hän ei olisi hassuttanut
me emme olisi hassuttaneet
te ette olisi hassuttaneet
he eivät olisi hassuttaneet
passiivi: ei olisi hassutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä hassuta
hän hassuttakoon
me hassuttakaamme
te hassuttakaa
he hassuttakoot
passiivi: hassutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä hassuta
hän älköön hassuttako
me älkäämme hassuttako
te älkää hassuttako
he älkööt hassuttako
passiivi: älköön hassutettako
Perfekti
hän olkoon hassuttanut
he olkoot hassuttaneet
passiivi: olkoon hassutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko hassuttanut
he älkööt olko hassuttaneet
passiivi: älköön olko hassutettu
Potentiaali
Preesens
minä hassuttanen
sinä hassuttanet
hän hassuttanee
me hassuttanemme
te hassuttanette
he hassuttanevat
passiivi: hassutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en hassuttane
sinä et hassuttane
hän ei hassuttane
me emme hassuttane
te ette hassuttane
he eivät hassuttane
passiivi: ei hassutettane
Perfekti
minä lienen hassuttanut
sinä lienet hassuttanut
hän lienee hassuttanut
me lienemme hassuttaneet
te lienette hassuttaneet
he lienevät hassuttaneet
passiivi: lienee hassutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene hassuttanut
sinä et liene hassuttanut
hän ei liene hassuttanut
me emme liene hassuttaneet
te ette liene hassuttaneet
he eivät liene hassuttaneet
passiivi: ei liene hassutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
hassuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
hassuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
hassutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
hassuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
hassutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.