alternative form of hiukoa
Preesens (minä)huion
Imperfekti (minä)huioin
Verbin huikoa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä huion
sinä huiot
hän huikoo
me huiomme
te huiotte
he huikovat
passiivi: huiotaan
Preesens (kielteinen)
minä en huio
sinä et huio
hän ei huio
me emme huio
te ette huio
he eivät huio
passiivi: ei huiota
Imperfekti
minä huioin
sinä huioit
hän huikoi
me huioimme
te huioitte
he huikoivat
passiivi: huiottiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huikonut
sinä et huikonut
hän ei huikonut
me emme huikoneet
te ette huikoneet
he eivät huikoneet
passiivi: ei huiottu
Perfekti
minä olen huikonut
sinä olet huikonut
hän on huikonut
me olemme huikoneet
te olette huikoneet
he ovat huikoneet
passiivi: on huiottu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huikonut
sinä et ole huikonut
hän ei ole huikonut
me emme ole huikoneet
te ette ole huikoneet
he eivät ole huikoneet
passiivi: ei ole huiottu
Pluskvamperfekti
minä olin huikonut
sinä olit huikonut
hän oli huikonut
me olimme huikoneet
te olitte huikoneet
he olivat huikoneet
passiivi: oli huiottu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huikonut
sinä et ollut huikonut
hän ei ollut huikonut
me emme olleet huikoneet
te ette olleet huikoneet
he eivät olleet huikoneet
passiivi: ei ollut huiottu
Konditionaali
Preesens
minä huikoisin
sinä huikoisit
hän huikoisi
me huikoisimme
te huikoisitte
he huikoisivat
passiivi: huiottaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en huikoisi
sinä et huikoisi
hän ei huikoisi
me emme huikoisi
te ette huikoisi
he eivät huikoisi
passiivi: ei huiottaisi
Perfekti
minä olisin huikonut
sinä olisit huikonut
hän olisi huikonut
me olisimme huikoneet
te olisitte huikoneet
he olisivat huikoneet
passiivi: olisi huiottu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huikonut
sinä et olisi huikonut
hän ei olisi huikonut
me emme olisi huikoneet
te ette olisi huikoneet
he eivät olisi huikoneet
passiivi: ei olisi huiottu
Imperatiivi
Preesens
sinä huio
hän huikokoon
me huikokaamme
te huikokaa
he huikokoot
passiivi: huiottakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä huio
hän älköön huikoko
me älkäämme huikoko
te älkää huikoko
he älkööt huikoko
passiivi: älköön huiottako
Perfekti
hän olkoon huikonut
he olkoot huikoneet
passiivi: olkoon huiottu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huikonut
he älkööt olko huikoneet
passiivi: älköön olko huiottu
Potentiaali
Preesens
minä huikonen
sinä huikonet
hän huikonee
me huikonemme
te huikonette
he huikonevat
passiivi: huiottaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huikone
sinä et huikone
hän ei huikone
me emme huikone
te ette huikone
he eivät huikone
passiivi: ei huiottane
Perfekti
minä lienen huikonut
sinä lienet huikonut
hän lienee huikonut
me lienemme huikoneet
te lienette huikoneet
he lienevät huikoneet
passiivi: lienee huiottu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huikonut
sinä et liene huikonut
hän ei liene huikonut
me emme liene huikoneet
te ette liene huikoneet
he eivät liene huikoneet
passiivi: ei liene huiottu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huikoa
Aktiivin partisiippi (preesens)
huikova
Passiivin partisiippi (preesens)
huiottava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huikonut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huiottu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.