to howl (as wind does)
Preesens (minä)huilutan
Imperfekti (minä)huilutin
Verbin huiluttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä huilutan
sinä huilutat
hän huiluttaa
me huilutamme
te huilutatte
he huiluttavat
passiivi: huilutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en huiluta
sinä et huiluta
hän ei huiluta
me emme huiluta
te ette huiluta
he eivät huiluta
passiivi: ei huiluteta
Imperfekti
minä huilutin
sinä huilutit
hän huilutti
me huilutimme
te huilutitte
he huiluttivat
passiivi: huilutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huiluttanut
sinä et huiluttanut
hän ei huiluttanut
me emme huiluttaneet
te ette huiluttaneet
he eivät huiluttaneet
passiivi: ei huilutettu
Perfekti
minä olen huiluttanut
sinä olet huiluttanut
hän on huiluttanut
me olemme huiluttaneet
te olette huiluttaneet
he ovat huiluttaneet
passiivi: on huilutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huiluttanut
sinä et ole huiluttanut
hän ei ole huiluttanut
me emme ole huiluttaneet
te ette ole huiluttaneet
he eivät ole huiluttaneet
passiivi: ei ole huilutettu
Pluskvamperfekti
minä olin huiluttanut
sinä olit huiluttanut
hän oli huiluttanut
me olimme huiluttaneet
te olitte huiluttaneet
he olivat huiluttaneet
passiivi: oli huilutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huiluttanut
sinä et ollut huiluttanut
hän ei ollut huiluttanut
me emme olleet huiluttaneet
te ette olleet huiluttaneet
he eivät olleet huiluttaneet
passiivi: ei ollut huilutettu
Konditionaali
Preesens
minä huiluttaisin
sinä huiluttaisit
hän huiluttaisi
me huiluttaisimme
te huiluttaisitte
he huiluttaisivat
passiivi: huilutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en huiluttaisi
sinä et huiluttaisi
hän ei huiluttaisi
me emme huiluttaisi
te ette huiluttaisi
he eivät huiluttaisi
passiivi: ei huilutettaisi
Perfekti
minä olisin huiluttanut
sinä olisit huiluttanut
hän olisi huiluttanut
me olisimme huiluttaneet
te olisitte huiluttaneet
he olisivat huiluttaneet
passiivi: olisi huilutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huiluttanut
sinä et olisi huiluttanut
hän ei olisi huiluttanut
me emme olisi huiluttaneet
te ette olisi huiluttaneet
he eivät olisi huiluttaneet
passiivi: ei olisi huilutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä huiluta
hän huiluttakoon
me huiluttakaamme
te huiluttakaa
he huiluttakoot
passiivi: huilutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä huiluta
hän älköön huiluttako
me älkäämme huiluttako
te älkää huiluttako
he älkööt huiluttako
passiivi: älköön huilutettako
Perfekti
hän olkoon huiluttanut
he olkoot huiluttaneet
passiivi: olkoon huilutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huiluttanut
he älkööt olko huiluttaneet
passiivi: älköön olko huilutettu
Potentiaali
Preesens
minä huiluttanen
sinä huiluttanet
hän huiluttanee
me huiluttanemme
te huiluttanette
he huiluttanevat
passiivi: huilutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huiluttane
sinä et huiluttane
hän ei huiluttane
me emme huiluttane
te ette huiluttane
he eivät huiluttane
passiivi: ei huilutettane
Perfekti
minä lienen huiluttanut
sinä lienet huiluttanut
hän lienee huiluttanut
me lienemme huiluttaneet
te lienette huiluttaneet
he lienevät huiluttaneet
passiivi: lienee huilutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huiluttanut
sinä et liene huiluttanut
hän ei liene huiluttanut
me emme liene huiluttaneet
te ette liene huiluttaneet
he eivät liene huiluttaneet
passiivi: ei liene huilutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huiluttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
huiluttava
Passiivin partisiippi (preesens)
huilutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huiluttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huilutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.