Preesens (minä)huokailen
Imperfekti (minä)huokailin
Verbin huokailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä huokailen
sinä huokailet
hän huokailee
me huokailemme
te huokailette
he huokailevat
passiivi: huokaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en huokaile
sinä et huokaile
hän ei huokaile
me emme huokaile
te ette huokaile
he eivät huokaile
passiivi: ei huokailla
Imperfekti
minä huokailin
sinä huokailit
hän huokaili
me huokailimme
te huokailitte
he huokailivat
passiivi: huokailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huokaillut
sinä et huokaillut
hän ei huokaillut
me emme huokailleet
te ette huokailleet
he eivät huokailleet
passiivi: ei huokailtu
Perfekti
minä olen huokaillut
sinä olet huokaillut
hän on huokaillut
me olemme huokailleet
te olette huokailleet
he ovat huokailleet
passiivi: on huokailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huokaillut
sinä et ole huokaillut
hän ei ole huokaillut
me emme ole huokailleet
te ette ole huokailleet
he eivät ole huokailleet
passiivi: ei ole huokailtu
Pluskvamperfekti
minä olin huokaillut
sinä olit huokaillut
hän oli huokaillut
me olimme huokailleet
te olitte huokailleet
he olivat huokailleet
passiivi: oli huokailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huokaillut
sinä et ollut huokaillut
hän ei ollut huokaillut
me emme olleet huokailleet
te ette olleet huokailleet
he eivät olleet huokailleet
passiivi: ei ollut huokailtu
Konditionaali
Preesens
minä huokailisin
sinä huokailisit
hän huokailisi
me huokailisimme
te huokailisitte
he huokailisivat
passiivi: huokailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en huokailisi
sinä et huokailisi
hän ei huokailisi
me emme huokailisi
te ette huokailisi
he eivät huokailisi
passiivi: ei huokailtaisi
Perfekti
minä olisin huokaillut
sinä olisit huokaillut
hän olisi huokaillut
me olisimme huokailleet
te olisitte huokailleet
he olisivat huokailleet
passiivi: olisi huokailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huokaillut
sinä et olisi huokaillut
hän ei olisi huokaillut
me emme olisi huokailleet
te ette olisi huokailleet
he eivät olisi huokailleet
passiivi: ei olisi huokailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä huokaile
hän huokailkoon
me huokailkaamme
te huokailkaa
he huokailkoot
passiivi: huokailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä huokaile
hän älköön huokailko
me älkäämme huokailko
te älkää huokailko
he älkööt huokailko
passiivi: älköön huokailtako
Perfekti
hän olkoon huokaillut
he olkoot huokailleet
passiivi: olkoon huokailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huokaillut
he älkööt olko huokailleet
passiivi: älköön olko huokailtu
Potentiaali
Preesens
minä huokaillen
sinä huokaillet
hän huokaillee
me huokaillemme
te huokaillette
he huokaillevat
passiivi: huokailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huokaille
sinä et huokaille
hän ei huokaille
me emme huokaille
te ette huokaille
he eivät huokaille
passiivi: ei huokailtane
Perfekti
minä lienen huokaillut
sinä lienet huokaillut
hän lienee huokaillut
me lienemme huokailleet
te lienette huokailleet
he lienevät huokailleet
passiivi: lienee huokailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huokaillut
sinä et liene huokaillut
hän ei liene huokaillut
me emme liene huokailleet
te ette liene huokailleet
he eivät liene huokailleet
passiivi: ei liene huokailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huokailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
huokaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
huokailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huokaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huokailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.