to exhale, exude, emanate (to pass off in the form of vapour, to emit an odor etc.)
Preesens (minä)huoun
Imperfekti (minä)huouin
Verbin huokua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä huoun
sinä huout
hän huokuu
me huoumme
te huoutte
he huokuvat
passiivi: huoutaan
Preesens (kielteinen)
minä en huou
sinä et huou
hän ei huou
me emme huou
te ette huou
he eivät huou
passiivi: ei huouta
Imperfekti
minä huouin
sinä huouit
hän huokui
me huouimme
te huouitte
he huokuivat
passiivi: huouttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huokunut
sinä et huokunut
hän ei huokunut
me emme huokuneet
te ette huokuneet
he eivät huokuneet
passiivi: ei huouttu
Perfekti
minä olen huokunut
sinä olet huokunut
hän on huokunut
me olemme huokuneet
te olette huokuneet
he ovat huokuneet
passiivi: on huouttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huokunut
sinä et ole huokunut
hän ei ole huokunut
me emme ole huokuneet
te ette ole huokuneet
he eivät ole huokuneet
passiivi: ei ole huouttu
Pluskvamperfekti
minä olin huokunut
sinä olit huokunut
hän oli huokunut
me olimme huokuneet
te olitte huokuneet
he olivat huokuneet
passiivi: oli huouttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huokunut
sinä et ollut huokunut
hän ei ollut huokunut
me emme olleet huokuneet
te ette olleet huokuneet
he eivät olleet huokuneet
passiivi: ei ollut huouttu
Konditionaali
Preesens
minä huokuisin
sinä huokuisit
hän huokuisi
me huokuisimme
te huokuisitte
he huokuisivat
passiivi: huouttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en huokuisi
sinä et huokuisi
hän ei huokuisi
me emme huokuisi
te ette huokuisi
he eivät huokuisi
passiivi: ei huouttaisi
Perfekti
minä olisin huokunut
sinä olisit huokunut
hän olisi huokunut
me olisimme huokuneet
te olisitte huokuneet
he olisivat huokuneet
passiivi: olisi huouttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huokunut
sinä et olisi huokunut
hän ei olisi huokunut
me emme olisi huokuneet
te ette olisi huokuneet
he eivät olisi huokuneet
passiivi: ei olisi huouttu
Imperatiivi
Preesens
sinä huou
hän huokukoon
me huokukaamme
te huokukaa
he huokukoot
passiivi: huouttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä huou
hän älköön huokuko
me älkäämme huokuko
te älkää huokuko
he älkööt huokuko
passiivi: älköön huouttako
Perfekti
hän olkoon huokunut
he olkoot huokuneet
passiivi: olkoon huouttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huokunut
he älkööt olko huokuneet
passiivi: älköön olko huouttu
Potentiaali
Preesens
minä huokunen
sinä huokunet
hän huokunee
me huokunemme
te huokunette
he huokunevat
passiivi: huouttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huokune
sinä et huokune
hän ei huokune
me emme huokune
te ette huokune
he eivät huokune
passiivi: ei huouttane
Perfekti
minä lienen huokunut
sinä lienet huokunut
hän lienee huokunut
me lienemme huokuneet
te lienette huokuneet
he lienevät huokuneet
passiivi: lienee huouttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huokunut
sinä et liene huokunut
hän ei liene huokunut
me emme liene huokuneet
te ette liene huokuneet
he eivät liene huokuneet
passiivi: ei liene huouttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huokua
Aktiivin partisiippi (preesens)
huokuva
Passiivin partisiippi (preesens)
huouttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huokunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huouttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.