to dwindle, decrease, shrink, vanish, diminish
Preesens (minä)hupenen
Imperfekti (minä)hupenin
Verbin huveta koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä hupenen
sinä hupenet
hän hupenee
me hupenemme
te hupenette
he hupenevat
passiivi: huvetaan
Preesens (kielteinen)
minä en hupene
sinä et hupene
hän ei hupene
me emme hupene
te ette hupene
he eivät hupene
passiivi: ei huveta
Imperfekti
minä hupenin
sinä hupenit
hän hupeni
me hupenimme
te hupenitte
he hupenivat
passiivi: huvettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huvennut
sinä et huvennut
hän ei huvennut
me emme huvenneet
te ette huvenneet
he eivät huvenneet
passiivi: ei huvettu
Perfekti
minä olen huvennut
sinä olet huvennut
hän on huvennut
me olemme huvenneet
te olette huvenneet
he ovat huvenneet
passiivi: on huvettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huvennut
sinä et ole huvennut
hän ei ole huvennut
me emme ole huvenneet
te ette ole huvenneet
he eivät ole huvenneet
passiivi: ei ole huvettu
Pluskvamperfekti
minä olin huvennut
sinä olit huvennut
hän oli huvennut
me olimme huvenneet
te olitte huvenneet
he olivat huvenneet
passiivi: oli huvettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huvennut
sinä et ollut huvennut
hän ei ollut huvennut
me emme olleet huvenneet
te ette olleet huvenneet
he eivät olleet huvenneet
passiivi: ei ollut huvettu
Konditionaali
Preesens
minä hupenisin
sinä hupenisit
hän hupenisi
me hupenisimme
te hupenisitte
he hupenisivat
passiivi: huvettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en hupenisi
sinä et hupenisi
hän ei hupenisi
me emme hupenisi
te ette hupenisi
he eivät hupenisi
passiivi: ei huvettaisi
Perfekti
minä olisin huvennut
sinä olisit huvennut
hän olisi huvennut
me olisimme huvenneet
te olisitte huvenneet
he olisivat huvenneet
passiivi: olisi huvettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huvennut
sinä et olisi huvennut
hän ei olisi huvennut
me emme olisi huvenneet
te ette olisi huvenneet
he eivät olisi huvenneet
passiivi: ei olisi huvettu
Imperatiivi
Preesens
sinä hupene
hän huvetkoon
me huvetkaamme
te huvetkaa
he huvetkoot
passiivi: huvettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä hupene
hän älköön huvetko
me älkäämme huvetko
te älkää huvetko
he älkööt huvetko
passiivi: älköön huvettako
Perfekti
hän olkoon huvennut
he olkoot huvenneet
passiivi: olkoon huvettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huvennut
he älkööt olko huvenneet
passiivi: älköön olko huvettu
Potentiaali
Preesens
minä huvennen
sinä huvennet
hän huvennee
me huvennemme
te huvennette
he huvennevat
passiivi: huvettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huvenne
sinä et huvenne
hän ei huvenne
me emme huvenne
te ette huvenne
he eivät huvenne
passiivi: ei huvettane
Perfekti
minä lienen huvennut
sinä lienet huvennut
hän lienee huvennut
me lienemme huvenneet
te lienette huvenneet
he lienevät huvenneet
passiivi: lienee huvettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huvennut
sinä et liene huvennut
hän ei liene huvennut
me emme liene huvenneet
te ette liene huvenneet
he eivät liene huvenneet
passiivi: ei liene huvettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huveta
Aktiivin partisiippi (preesens)
hupeneva
Passiivin partisiippi (preesens)
huvettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huvennut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huvettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.