to be(come) amused
Preesens (minä)huvitun
Imperfekti (minä)huvituin
Verbin huvittua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä huvitun
sinä huvitut
hän huvittuu
me huvitumme
te huvitutte
he huvittuvat
passiivi: huvitutaan
Preesens (kielteinen)
minä en huvitu
sinä et huvitu
hän ei huvitu
me emme huvitu
te ette huvitu
he eivät huvitu
passiivi: ei huvituta
Imperfekti
minä huvituin
sinä huvituit
hän huvittui
me huvituimme
te huvituitte
he huvittuivat
passiivi: huvituttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en huvittunut
sinä et huvittunut
hän ei huvittunut
me emme huvittuneet
te ette huvittuneet
he eivät huvittuneet
passiivi: ei huvituttu
Perfekti
minä olen huvittunut
sinä olet huvittunut
hän on huvittunut
me olemme huvittuneet
te olette huvittuneet
he ovat huvittuneet
passiivi: on huvituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole huvittunut
sinä et ole huvittunut
hän ei ole huvittunut
me emme ole huvittuneet
te ette ole huvittuneet
he eivät ole huvittuneet
passiivi: ei ole huvituttu
Pluskvamperfekti
minä olin huvittunut
sinä olit huvittunut
hän oli huvittunut
me olimme huvittuneet
te olitte huvittuneet
he olivat huvittuneet
passiivi: oli huvituttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut huvittunut
sinä et ollut huvittunut
hän ei ollut huvittunut
me emme olleet huvittuneet
te ette olleet huvittuneet
he eivät olleet huvittuneet
passiivi: ei ollut huvituttu
Konditionaali
Preesens
minä huvittuisin
sinä huvittuisit
hän huvittuisi
me huvittuisimme
te huvittuisitte
he huvittuisivat
passiivi: huvituttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en huvittuisi
sinä et huvittuisi
hän ei huvittuisi
me emme huvittuisi
te ette huvittuisi
he eivät huvittuisi
passiivi: ei huvituttaisi
Perfekti
minä olisin huvittunut
sinä olisit huvittunut
hän olisi huvittunut
me olisimme huvittuneet
te olisitte huvittuneet
he olisivat huvittuneet
passiivi: olisi huvituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi huvittunut
sinä et olisi huvittunut
hän ei olisi huvittunut
me emme olisi huvittuneet
te ette olisi huvittuneet
he eivät olisi huvittuneet
passiivi: ei olisi huvituttu
Imperatiivi
Preesens
sinä huvitu
hän huvittukoon
me huvittukaamme
te huvittukaa
he huvittukoot
passiivi: huvituttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä huvitu
hän älköön huvittuko
me älkäämme huvittuko
te älkää huvittuko
he älkööt huvittuko
passiivi: älköön huvituttako
Perfekti
hän olkoon huvittunut
he olkoot huvittuneet
passiivi: olkoon huvituttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko huvittunut
he älkööt olko huvittuneet
passiivi: älköön olko huvituttu
Potentiaali
Preesens
minä huvittunen
sinä huvittunet
hän huvittunee
me huvittunemme
te huvittunette
he huvittunevat
passiivi: huvituttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en huvittune
sinä et huvittune
hän ei huvittune
me emme huvittune
te ette huvittune
he eivät huvittune
passiivi: ei huvituttane
Perfekti
minä lienen huvittunut
sinä lienet huvittunut
hän lienee huvittunut
me lienemme huvittuneet
te lienette huvittuneet
he lienevät huvittuneet
passiivi: lienee huvituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene huvittunut
sinä et liene huvittunut
hän ei liene huvittunut
me emme liene huvittuneet
te ette liene huvittuneet
he eivät liene huvittuneet
passiivi: ei liene huvituttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
huvittua
Aktiivin partisiippi (preesens)
huvittuva
Passiivin partisiippi (preesens)
huvituttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
huvittunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
huvituttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.