to improvise, ad lib
Preesens (minä)improan
Imperfekti (minä)improsin
Verbin improta koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä improan
sinä improat
hän improaa
me improamme
te improatte
he improavat
passiivi: improtaan
Preesens (kielteinen)
minä en improa
sinä et improa
hän ei improa
me emme improa
te ette improa
he eivät improa
passiivi: ei improta
Imperfekti
minä improsin
sinä improsit
hän improsi
me improsimme
te imprositte
he improsivat
passiivi: improttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en impronnut
sinä et impronnut
hän ei impronnut
me emme impronneet
te ette impronneet
he eivät impronneet
passiivi: ei improttu
Perfekti
minä olen impronnut
sinä olet impronnut
hän on impronnut
me olemme impronneet
te olette impronneet
he ovat impronneet
passiivi: on improttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole impronnut
sinä et ole impronnut
hän ei ole impronnut
me emme ole impronneet
te ette ole impronneet
he eivät ole impronneet
passiivi: ei ole improttu
Pluskvamperfekti
minä olin impronnut
sinä olit impronnut
hän oli impronnut
me olimme impronneet
te olitte impronneet
he olivat impronneet
passiivi: oli improttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut impronnut
sinä et ollut impronnut
hän ei ollut impronnut
me emme olleet impronneet
te ette olleet impronneet
he eivät olleet impronneet
passiivi: ei ollut improttu
Konditionaali
Preesens
minä improaisin / improisin
sinä improaisit / improisit
hän improaisi / improisi
me improaisimme / improisimme
te improaisitte / improisitte
he improaisivat / improisivat
passiivi: improttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en improaisi / en improisi
sinä et improaisi / et improisi
hän ei improaisi / ei improisi
me emme improaisi / emme improisi
te ette improaisi / ette improisi
he eivät improaisi / eivät improisi
passiivi: ei improttaisi
Perfekti
minä olisin impronnut
sinä olisit impronnut
hän olisi impronnut
me olisimme impronneet
te olisitte impronneet
he olisivat impronneet
passiivi: olisi improttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi impronnut
sinä et olisi impronnut
hän ei olisi impronnut
me emme olisi impronneet
te ette olisi impronneet
he eivät olisi impronneet
passiivi: ei olisi improttu
Imperatiivi
Preesens
sinä improa
hän improtkoon
me improtkaamme
te improtkaa
he improtkoot
passiivi: improttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä improa
hän älköön improtko
me älkäämme improtko
te älkää improtko
he älkööt improtko
passiivi: älköön improttako
Perfekti
hän olkoon impronnut
he olkoot impronneet
passiivi: olkoon improttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko impronnut
he älkööt olko impronneet
passiivi: älköön olko improttu
Potentiaali
Preesens
minä impronnen
sinä impronnet
hän impronnee
me impronnemme
te impronnette
he impronnevat
passiivi: improttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en impronne
sinä et impronne
hän ei impronne
me emme impronne
te ette impronne
he eivät impronne
passiivi: ei improttane
Perfekti
minä lienen impronnut
sinä lienet impronnut
hän lienee impronnut
me lienemme impronneet
te lienette impronneet
he lienevät impronneet
passiivi: lienee improttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene impronnut
sinä et liene impronnut
hän ei liene impronnut
me emme liene impronneet
te ette liene impronneet
he eivät liene impronneet
passiivi: ei liene improttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
improta
Aktiivin partisiippi (preesens)
improava
Passiivin partisiippi (preesens)
improttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
impronnut
Passiivin partisiippi (perfekti)
improttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.