to get/be instilled (to become part of someone's nature)
Preesens (minä)iskostun
Imperfekti (minä)iskostuin
Verbin iskostua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä iskostun
sinä iskostut
hän iskostuu
me iskostumme
te iskostutte
he iskostuvat
passiivi: iskostutaan
Preesens (kielteinen)
minä en iskostu
sinä et iskostu
hän ei iskostu
me emme iskostu
te ette iskostu
he eivät iskostu
passiivi: ei iskostuta
Imperfekti
minä iskostuin
sinä iskostuit
hän iskostui
me iskostuimme
te iskostuitte
he iskostuivat
passiivi: iskostuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en iskostunut
sinä et iskostunut
hän ei iskostunut
me emme iskostuneet
te ette iskostuneet
he eivät iskostuneet
passiivi: ei iskostuttu
Perfekti
minä olen iskostunut
sinä olet iskostunut
hän on iskostunut
me olemme iskostuneet
te olette iskostuneet
he ovat iskostuneet
passiivi: on iskostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole iskostunut
sinä et ole iskostunut
hän ei ole iskostunut
me emme ole iskostuneet
te ette ole iskostuneet
he eivät ole iskostuneet
passiivi: ei ole iskostuttu
Pluskvamperfekti
minä olin iskostunut
sinä olit iskostunut
hän oli iskostunut
me olimme iskostuneet
te olitte iskostuneet
he olivat iskostuneet
passiivi: oli iskostuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut iskostunut
sinä et ollut iskostunut
hän ei ollut iskostunut
me emme olleet iskostuneet
te ette olleet iskostuneet
he eivät olleet iskostuneet
passiivi: ei ollut iskostuttu
Konditionaali
Preesens
minä iskostuisin
sinä iskostuisit
hän iskostuisi
me iskostuisimme
te iskostuisitte
he iskostuisivat
passiivi: iskostuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en iskostuisi
sinä et iskostuisi
hän ei iskostuisi
me emme iskostuisi
te ette iskostuisi
he eivät iskostuisi
passiivi: ei iskostuttaisi
Perfekti
minä olisin iskostunut
sinä olisit iskostunut
hän olisi iskostunut
me olisimme iskostuneet
te olisitte iskostuneet
he olisivat iskostuneet
passiivi: olisi iskostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi iskostunut
sinä et olisi iskostunut
hän ei olisi iskostunut
me emme olisi iskostuneet
te ette olisi iskostuneet
he eivät olisi iskostuneet
passiivi: ei olisi iskostuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä iskostu
hän iskostukoon
me iskostukaamme
te iskostukaa
he iskostukoot
passiivi: iskostuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä iskostu
hän älköön iskostuko
me älkäämme iskostuko
te älkää iskostuko
he älkööt iskostuko
passiivi: älköön iskostuttako
Perfekti
hän olkoon iskostunut
he olkoot iskostuneet
passiivi: olkoon iskostuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko iskostunut
he älkööt olko iskostuneet
passiivi: älköön olko iskostuttu
Potentiaali
Preesens
minä iskostunen
sinä iskostunet
hän iskostunee
me iskostunemme
te iskostunette
he iskostunevat
passiivi: iskostuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en iskostune
sinä et iskostune
hän ei iskostune
me emme iskostune
te ette iskostune
he eivät iskostune
passiivi: ei iskostuttane
Perfekti
minä lienen iskostunut
sinä lienet iskostunut
hän lienee iskostunut
me lienemme iskostuneet
te lienette iskostuneet
he lienevät iskostuneet
passiivi: lienee iskostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene iskostunut
sinä et liene iskostunut
hän ei liene iskostunut
me emme liene iskostuneet
te ette liene iskostuneet
he eivät liene iskostuneet
passiivi: ei liene iskostuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
iskostua
Aktiivin partisiippi (preesens)
iskostuva
Passiivin partisiippi (preesens)
iskostuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
iskostunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
iskostuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.