to grow in size
Preesens (minä)isonnun
Imperfekti (minä)isonnuin
Verbin isontua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä isonnun
sinä isonnut
hän isontuu
me isonnumme
te isonnutte
he isontuvat
passiivi: isonnutaan
Preesens (kielteinen)
minä en isonnu
sinä et isonnu
hän ei isonnu
me emme isonnu
te ette isonnu
he eivät isonnu
passiivi: ei isonnuta
Imperfekti
minä isonnuin
sinä isonnuit
hän isontui
me isonnuimme
te isonnuitte
he isontuivat
passiivi: isonnuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en isontunut
sinä et isontunut
hän ei isontunut
me emme isontuneet
te ette isontuneet
he eivät isontuneet
passiivi: ei isonnuttu
Perfekti
minä olen isontunut
sinä olet isontunut
hän on isontunut
me olemme isontuneet
te olette isontuneet
he ovat isontuneet
passiivi: on isonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole isontunut
sinä et ole isontunut
hän ei ole isontunut
me emme ole isontuneet
te ette ole isontuneet
he eivät ole isontuneet
passiivi: ei ole isonnuttu
Pluskvamperfekti
minä olin isontunut
sinä olit isontunut
hän oli isontunut
me olimme isontuneet
te olitte isontuneet
he olivat isontuneet
passiivi: oli isonnuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut isontunut
sinä et ollut isontunut
hän ei ollut isontunut
me emme olleet isontuneet
te ette olleet isontuneet
he eivät olleet isontuneet
passiivi: ei ollut isonnuttu
Konditionaali
Preesens
minä isontuisin
sinä isontuisit
hän isontuisi
me isontuisimme
te isontuisitte
he isontuisivat
passiivi: isonnuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en isontuisi
sinä et isontuisi
hän ei isontuisi
me emme isontuisi
te ette isontuisi
he eivät isontuisi
passiivi: ei isonnuttaisi
Perfekti
minä olisin isontunut
sinä olisit isontunut
hän olisi isontunut
me olisimme isontuneet
te olisitte isontuneet
he olisivat isontuneet
passiivi: olisi isonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi isontunut
sinä et olisi isontunut
hän ei olisi isontunut
me emme olisi isontuneet
te ette olisi isontuneet
he eivät olisi isontuneet
passiivi: ei olisi isonnuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä isonnu
hän isontukoon
me isontukaamme
te isontukaa
he isontukoot
passiivi: isonnuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä isonnu
hän älköön isontuko
me älkäämme isontuko
te älkää isontuko
he älkööt isontuko
passiivi: älköön isonnuttako
Perfekti
hän olkoon isontunut
he olkoot isontuneet
passiivi: olkoon isonnuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko isontunut
he älkööt olko isontuneet
passiivi: älköön olko isonnuttu
Potentiaali
Preesens
minä isontunen
sinä isontunet
hän isontunee
me isontunemme
te isontunette
he isontunevat
passiivi: isonnuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en isontune
sinä et isontune
hän ei isontune
me emme isontune
te ette isontune
he eivät isontune
passiivi: ei isonnuttane
Perfekti
minä lienen isontunut
sinä lienet isontunut
hän lienee isontunut
me lienemme isontuneet
te lienette isontuneet
he lienevät isontuneet
passiivi: lienee isonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene isontunut
sinä et liene isontunut
hän ei liene isontunut
me emme liene isontuneet
te ette liene isontuneet
he eivät liene isontuneet
passiivi: ei liene isonnuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
isontua
Aktiivin partisiippi (preesens)
isontuva
Passiivin partisiippi (preesens)
isonnuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
isontunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
isonnuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.