to long, yearn
Preesens (minä)kaihoan
Imperfekti (minä)kaihosin
Verbin kaihota koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kaihoan
sinä kaihoat
hän kaihoaa
me kaihoamme
te kaihoatte
he kaihoavat
passiivi: kaihotaan
Preesens (kielteinen)
minä en kaihoa
sinä et kaihoa
hän ei kaihoa
me emme kaihoa
te ette kaihoa
he eivät kaihoa
passiivi: ei kaihota
Imperfekti
minä kaihosin
sinä kaihosit
hän kaihosi
me kaihosimme
te kaihositte
he kaihosivat
passiivi: kaihottiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kaihonnut
sinä et kaihonnut
hän ei kaihonnut
me emme kaihonneet
te ette kaihonneet
he eivät kaihonneet
passiivi: ei kaihottu
Perfekti
minä olen kaihonnut
sinä olet kaihonnut
hän on kaihonnut
me olemme kaihonneet
te olette kaihonneet
he ovat kaihonneet
passiivi: on kaihottu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kaihonnut
sinä et ole kaihonnut
hän ei ole kaihonnut
me emme ole kaihonneet
te ette ole kaihonneet
he eivät ole kaihonneet
passiivi: ei ole kaihottu
Pluskvamperfekti
minä olin kaihonnut
sinä olit kaihonnut
hän oli kaihonnut
me olimme kaihonneet
te olitte kaihonneet
he olivat kaihonneet
passiivi: oli kaihottu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kaihonnut
sinä et ollut kaihonnut
hän ei ollut kaihonnut
me emme olleet kaihonneet
te ette olleet kaihonneet
he eivät olleet kaihonneet
passiivi: ei ollut kaihottu
Konditionaali
Preesens
minä kaihoaisin / kaihoisin
sinä kaihoaisit / kaihoisit
hän kaihoaisi / kaihoisi
me kaihoaisimme / kaihoisimme
te kaihoaisitte / kaihoisitte
he kaihoaisivat / kaihoisivat
passiivi: kaihottaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kaihoaisi / en kaihoisi
sinä et kaihoaisi / et kaihoisi
hän ei kaihoaisi / ei kaihoisi
me emme kaihoaisi / emme kaihoisi
te ette kaihoaisi / ette kaihoisi
he eivät kaihoaisi / eivät kaihoisi
passiivi: ei kaihottaisi
Perfekti
minä olisin kaihonnut
sinä olisit kaihonnut
hän olisi kaihonnut
me olisimme kaihonneet
te olisitte kaihonneet
he olisivat kaihonneet
passiivi: olisi kaihottu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kaihonnut
sinä et olisi kaihonnut
hän ei olisi kaihonnut
me emme olisi kaihonneet
te ette olisi kaihonneet
he eivät olisi kaihonneet
passiivi: ei olisi kaihottu
Imperatiivi
Preesens
sinä kaihoa
hän kaihotkoon
me kaihotkaamme
te kaihotkaa
he kaihotkoot
passiivi: kaihottakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kaihoa
hän älköön kaihotko
me älkäämme kaihotko
te älkää kaihotko
he älkööt kaihotko
passiivi: älköön kaihottako
Perfekti
hän olkoon kaihonnut
he olkoot kaihonneet
passiivi: olkoon kaihottu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kaihonnut
he älkööt olko kaihonneet
passiivi: älköön olko kaihottu
Potentiaali
Preesens
minä kaihonnen
sinä kaihonnet
hän kaihonnee
me kaihonnemme
te kaihonnette
he kaihonnevat
passiivi: kaihottaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kaihonne
sinä et kaihonne
hän ei kaihonne
me emme kaihonne
te ette kaihonne
he eivät kaihonne
passiivi: ei kaihottane
Perfekti
minä lienen kaihonnut
sinä lienet kaihonnut
hän lienee kaihonnut
me lienemme kaihonneet
te lienette kaihonneet
he lienevät kaihonneet
passiivi: lienee kaihottu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kaihonnut
sinä et liene kaihonnut
hän ei liene kaihonnut
me emme liene kaihonneet
te ette liene kaihonneet
he eivät liene kaihonneet
passiivi: ei liene kaihottu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kaihota
Aktiivin partisiippi (preesens)
kaihoava
Passiivin partisiippi (preesens)
kaihottava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kaihonnut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kaihottu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.