to echo, reverberate, resound
Preesens (minä)kaiun
Imperfekti (minä)kaiuin
Verbin kaikua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kaiun
sinä kaiut
hän kaikuu
me kaiumme
te kaiutte
he kaikuvat
passiivi: kaiutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kaiu
sinä et kaiu
hän ei kaiu
me emme kaiu
te ette kaiu
he eivät kaiu
passiivi: ei kaiuta
Imperfekti
minä kaiuin
sinä kaiuit
hän kaikui
me kaiuimme
te kaiuitte
he kaikuivat
passiivi: kaiuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kaikunut
sinä et kaikunut
hän ei kaikunut
me emme kaikuneet
te ette kaikuneet
he eivät kaikuneet
passiivi: ei kaiuttu
Perfekti
minä olen kaikunut
sinä olet kaikunut
hän on kaikunut
me olemme kaikuneet
te olette kaikuneet
he ovat kaikuneet
passiivi: on kaiuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kaikunut
sinä et ole kaikunut
hän ei ole kaikunut
me emme ole kaikuneet
te ette ole kaikuneet
he eivät ole kaikuneet
passiivi: ei ole kaiuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kaikunut
sinä olit kaikunut
hän oli kaikunut
me olimme kaikuneet
te olitte kaikuneet
he olivat kaikuneet
passiivi: oli kaiuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kaikunut
sinä et ollut kaikunut
hän ei ollut kaikunut
me emme olleet kaikuneet
te ette olleet kaikuneet
he eivät olleet kaikuneet
passiivi: ei ollut kaiuttu
Konditionaali
Preesens
minä kaikuisin
sinä kaikuisit
hän kaikuisi
me kaikuisimme
te kaikuisitte
he kaikuisivat
passiivi: kaiuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kaikuisi
sinä et kaikuisi
hän ei kaikuisi
me emme kaikuisi
te ette kaikuisi
he eivät kaikuisi
passiivi: ei kaiuttaisi
Perfekti
minä olisin kaikunut
sinä olisit kaikunut
hän olisi kaikunut
me olisimme kaikuneet
te olisitte kaikuneet
he olisivat kaikuneet
passiivi: olisi kaiuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kaikunut
sinä et olisi kaikunut
hän ei olisi kaikunut
me emme olisi kaikuneet
te ette olisi kaikuneet
he eivät olisi kaikuneet
passiivi: ei olisi kaiuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kaiu
hän kaikukoon
me kaikukaamme
te kaikukaa
he kaikukoot
passiivi: kaiuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kaiu
hän älköön kaikuko
me älkäämme kaikuko
te älkää kaikuko
he älkööt kaikuko
passiivi: älköön kaiuttako
Perfekti
hän olkoon kaikunut
he olkoot kaikuneet
passiivi: olkoon kaiuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kaikunut
he älkööt olko kaikuneet
passiivi: älköön olko kaiuttu
Potentiaali
Preesens
minä kaikunen
sinä kaikunet
hän kaikunee
me kaikunemme
te kaikunette
he kaikunevat
passiivi: kaiuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kaikune
sinä et kaikune
hän ei kaikune
me emme kaikune
te ette kaikune
he eivät kaikune
passiivi: ei kaiuttane
Perfekti
minä lienen kaikunut
sinä lienet kaikunut
hän lienee kaikunut
me lienemme kaikuneet
te lienette kaikuneet
he lienevät kaikuneet
passiivi: lienee kaiuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kaikunut
sinä et liene kaikunut
hän ei liene kaikunut
me emme liene kaikuneet
te ette liene kaikuneet
he eivät liene kaikuneet
passiivi: ei liene kaiuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kaikua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kaikuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kaiuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kaikunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kaiuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.