to become timid or demure
Preesens (minä)kainostun
Imperfekti (minä)kainostuin
Verbin kainostua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kainostun
sinä kainostut
hän kainostuu
me kainostumme
te kainostutte
he kainostuvat
passiivi: kainostutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kainostu
sinä et kainostu
hän ei kainostu
me emme kainostu
te ette kainostu
he eivät kainostu
passiivi: ei kainostuta
Imperfekti
minä kainostuin
sinä kainostuit
hän kainostui
me kainostuimme
te kainostuitte
he kainostuivat
passiivi: kainostuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kainostunut
sinä et kainostunut
hän ei kainostunut
me emme kainostuneet
te ette kainostuneet
he eivät kainostuneet
passiivi: ei kainostuttu
Perfekti
minä olen kainostunut
sinä olet kainostunut
hän on kainostunut
me olemme kainostuneet
te olette kainostuneet
he ovat kainostuneet
passiivi: on kainostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kainostunut
sinä et ole kainostunut
hän ei ole kainostunut
me emme ole kainostuneet
te ette ole kainostuneet
he eivät ole kainostuneet
passiivi: ei ole kainostuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kainostunut
sinä olit kainostunut
hän oli kainostunut
me olimme kainostuneet
te olitte kainostuneet
he olivat kainostuneet
passiivi: oli kainostuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kainostunut
sinä et ollut kainostunut
hän ei ollut kainostunut
me emme olleet kainostuneet
te ette olleet kainostuneet
he eivät olleet kainostuneet
passiivi: ei ollut kainostuttu
Konditionaali
Preesens
minä kainostuisin
sinä kainostuisit
hän kainostuisi
me kainostuisimme
te kainostuisitte
he kainostuisivat
passiivi: kainostuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kainostuisi
sinä et kainostuisi
hän ei kainostuisi
me emme kainostuisi
te ette kainostuisi
he eivät kainostuisi
passiivi: ei kainostuttaisi
Perfekti
minä olisin kainostunut
sinä olisit kainostunut
hän olisi kainostunut
me olisimme kainostuneet
te olisitte kainostuneet
he olisivat kainostuneet
passiivi: olisi kainostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kainostunut
sinä et olisi kainostunut
hän ei olisi kainostunut
me emme olisi kainostuneet
te ette olisi kainostuneet
he eivät olisi kainostuneet
passiivi: ei olisi kainostuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kainostu
hän kainostukoon
me kainostukaamme
te kainostukaa
he kainostukoot
passiivi: kainostuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kainostu
hän älköön kainostuko
me älkäämme kainostuko
te älkää kainostuko
he älkööt kainostuko
passiivi: älköön kainostuttako
Perfekti
hän olkoon kainostunut
he olkoot kainostuneet
passiivi: olkoon kainostuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kainostunut
he älkööt olko kainostuneet
passiivi: älköön olko kainostuttu
Potentiaali
Preesens
minä kainostunen
sinä kainostunet
hän kainostunee
me kainostunemme
te kainostunette
he kainostunevat
passiivi: kainostuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kainostune
sinä et kainostune
hän ei kainostune
me emme kainostune
te ette kainostune
he eivät kainostune
passiivi: ei kainostuttane
Perfekti
minä lienen kainostunut
sinä lienet kainostunut
hän lienee kainostunut
me lienemme kainostuneet
te lienette kainostuneet
he lienevät kainostuneet
passiivi: lienee kainostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kainostunut
sinä et liene kainostunut
hän ei liene kainostunut
me emme liene kainostuneet
te ette liene kainostuneet
he eivät liene kainostuneet
passiivi: ei liene kainostuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kainostua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kainostuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kainostuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kainostunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kainostuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.