Preesens (minä)kairailen
Imperfekti (minä)kairailin
Verbin kairailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kairailen
sinä kairailet
hän kairailee
me kairailemme
te kairailette
he kairailevat
passiivi: kairaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en kairaile
sinä et kairaile
hän ei kairaile
me emme kairaile
te ette kairaile
he eivät kairaile
passiivi: ei kairailla
Imperfekti
minä kairailin
sinä kairailit
hän kairaili
me kairailimme
te kairailitte
he kairailivat
passiivi: kairailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kairaillut
sinä et kairaillut
hän ei kairaillut
me emme kairailleet
te ette kairailleet
he eivät kairailleet
passiivi: ei kairailtu
Perfekti
minä olen kairaillut
sinä olet kairaillut
hän on kairaillut
me olemme kairailleet
te olette kairailleet
he ovat kairailleet
passiivi: on kairailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kairaillut
sinä et ole kairaillut
hän ei ole kairaillut
me emme ole kairailleet
te ette ole kairailleet
he eivät ole kairailleet
passiivi: ei ole kairailtu
Pluskvamperfekti
minä olin kairaillut
sinä olit kairaillut
hän oli kairaillut
me olimme kairailleet
te olitte kairailleet
he olivat kairailleet
passiivi: oli kairailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kairaillut
sinä et ollut kairaillut
hän ei ollut kairaillut
me emme olleet kairailleet
te ette olleet kairailleet
he eivät olleet kairailleet
passiivi: ei ollut kairailtu
Konditionaali
Preesens
minä kairailisin
sinä kairailisit
hän kairailisi
me kairailisimme
te kairailisitte
he kairailisivat
passiivi: kairailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kairailisi
sinä et kairailisi
hän ei kairailisi
me emme kairailisi
te ette kairailisi
he eivät kairailisi
passiivi: ei kairailtaisi
Perfekti
minä olisin kairaillut
sinä olisit kairaillut
hän olisi kairaillut
me olisimme kairailleet
te olisitte kairailleet
he olisivat kairailleet
passiivi: olisi kairailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kairaillut
sinä et olisi kairaillut
hän ei olisi kairaillut
me emme olisi kairailleet
te ette olisi kairailleet
he eivät olisi kairailleet
passiivi: ei olisi kairailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä kairaile
hän kairailkoon
me kairailkaamme
te kairailkaa
he kairailkoot
passiivi: kairailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kairaile
hän älköön kairailko
me älkäämme kairailko
te älkää kairailko
he älkööt kairailko
passiivi: älköön kairailtako
Perfekti
hän olkoon kairaillut
he olkoot kairailleet
passiivi: olkoon kairailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kairaillut
he älkööt olko kairailleet
passiivi: älköön olko kairailtu
Potentiaali
Preesens
minä kairaillen
sinä kairaillet
hän kairaillee
me kairaillemme
te kairaillette
he kairaillevat
passiivi: kairailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kairaille
sinä et kairaille
hän ei kairaille
me emme kairaille
te ette kairaille
he eivät kairaille
passiivi: ei kairailtane
Perfekti
minä lienen kairaillut
sinä lienet kairaillut
hän lienee kairaillut
me lienemme kairailleet
te lienette kairailleet
he lienevät kairailleet
passiivi: lienee kairailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kairaillut
sinä et liene kairaillut
hän ei liene kairaillut
me emme liene kairailleet
te ette liene kairailleet
he eivät liene kairailleet
passiivi: ei liene kairailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kairailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
kairaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
kairailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kairaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kairailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.