to drill, bore (especially by using manual labour, or to collect samples)
Preesens (minä)kairaan
Imperfekti (minä)kairasin
Verbin kairata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kairaan
sinä kairaat
hän kairaa
me kairaamme
te kairaatte
he kairaavat
passiivi: kairataan
Preesens (kielteinen)
minä en kairaa
sinä et kairaa
hän ei kairaa
me emme kairaa
te ette kairaa
he eivät kairaa
passiivi: ei kairata
Imperfekti
minä kairasin
sinä kairasit
hän kairasi
me kairasimme
te kairasitte
he kairasivat
passiivi: kairattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kairannut
sinä et kairannut
hän ei kairannut
me emme kairanneet
te ette kairanneet
he eivät kairanneet
passiivi: ei kairattu
Perfekti
minä olen kairannut
sinä olet kairannut
hän on kairannut
me olemme kairanneet
te olette kairanneet
he ovat kairanneet
passiivi: on kairattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kairannut
sinä et ole kairannut
hän ei ole kairannut
me emme ole kairanneet
te ette ole kairanneet
he eivät ole kairanneet
passiivi: ei ole kairattu
Pluskvamperfekti
minä olin kairannut
sinä olit kairannut
hän oli kairannut
me olimme kairanneet
te olitte kairanneet
he olivat kairanneet
passiivi: oli kairattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kairannut
sinä et ollut kairannut
hän ei ollut kairannut
me emme olleet kairanneet
te ette olleet kairanneet
he eivät olleet kairanneet
passiivi: ei ollut kairattu
Konditionaali
Preesens
minä kairaisin
sinä kairaisit
hän kairaisi
me kairaisimme
te kairaisitte
he kairaisivat
passiivi: kairattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kairaisi
sinä et kairaisi
hän ei kairaisi
me emme kairaisi
te ette kairaisi
he eivät kairaisi
passiivi: ei kairattaisi
Perfekti
minä olisin kairannut
sinä olisit kairannut
hän olisi kairannut
me olisimme kairanneet
te olisitte kairanneet
he olisivat kairanneet
passiivi: olisi kairattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kairannut
sinä et olisi kairannut
hän ei olisi kairannut
me emme olisi kairanneet
te ette olisi kairanneet
he eivät olisi kairanneet
passiivi: ei olisi kairattu
Imperatiivi
Preesens
sinä kairaa
hän kairatkoon
me kairatkaamme
te kairatkaa
he kairatkoot
passiivi: kairattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kairaa
hän älköön kairatko
me älkäämme kairatko
te älkää kairatko
he älkööt kairatko
passiivi: älköön kairattako
Perfekti
hän olkoon kairannut
he olkoot kairanneet
passiivi: olkoon kairattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kairannut
he älkööt olko kairanneet
passiivi: älköön olko kairattu
Potentiaali
Preesens
minä kairannen
sinä kairannet
hän kairannee
me kairannemme
te kairannette
he kairannevat
passiivi: kairattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kairanne
sinä et kairanne
hän ei kairanne
me emme kairanne
te ette kairanne
he eivät kairanne
passiivi: ei kairattane
Perfekti
minä lienen kairannut
sinä lienet kairannut
hän lienee kairannut
me lienemme kairanneet
te lienette kairanneet
he lienevät kairanneet
passiivi: lienee kairattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kairannut
sinä et liene kairannut
hän ei liene kairannut
me emme liene kairanneet
te ette liene kairanneet
he eivät liene kairanneet
passiivi: ei liene kairattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kairata
Aktiivin partisiippi (preesens)
kairaava
Passiivin partisiippi (preesens)
kairattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kairannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kairattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.