to stiffen
Preesens (minä)kangistun
Imperfekti (minä)kangistuin
Verbin kangistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kangistun
sinä kangistut
hän kangistuu
me kangistumme
te kangistutte
he kangistuvat
passiivi: kangistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kangistu
sinä et kangistu
hän ei kangistu
me emme kangistu
te ette kangistu
he eivät kangistu
passiivi: ei kangistuta
Imperfekti
minä kangistuin
sinä kangistuit
hän kangistui
me kangistuimme
te kangistuitte
he kangistuivat
passiivi: kangistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kangistunut
sinä et kangistunut
hän ei kangistunut
me emme kangistuneet
te ette kangistuneet
he eivät kangistuneet
passiivi: ei kangistuttu
Perfekti
minä olen kangistunut
sinä olet kangistunut
hän on kangistunut
me olemme kangistuneet
te olette kangistuneet
he ovat kangistuneet
passiivi: on kangistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kangistunut
sinä et ole kangistunut
hän ei ole kangistunut
me emme ole kangistuneet
te ette ole kangistuneet
he eivät ole kangistuneet
passiivi: ei ole kangistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kangistunut
sinä olit kangistunut
hän oli kangistunut
me olimme kangistuneet
te olitte kangistuneet
he olivat kangistuneet
passiivi: oli kangistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kangistunut
sinä et ollut kangistunut
hän ei ollut kangistunut
me emme olleet kangistuneet
te ette olleet kangistuneet
he eivät olleet kangistuneet
passiivi: ei ollut kangistuttu
Konditionaali
Preesens
minä kangistuisin
sinä kangistuisit
hän kangistuisi
me kangistuisimme
te kangistuisitte
he kangistuisivat
passiivi: kangistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kangistuisi
sinä et kangistuisi
hän ei kangistuisi
me emme kangistuisi
te ette kangistuisi
he eivät kangistuisi
passiivi: ei kangistuttaisi
Perfekti
minä olisin kangistunut
sinä olisit kangistunut
hän olisi kangistunut
me olisimme kangistuneet
te olisitte kangistuneet
he olisivat kangistuneet
passiivi: olisi kangistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kangistunut
sinä et olisi kangistunut
hän ei olisi kangistunut
me emme olisi kangistuneet
te ette olisi kangistuneet
he eivät olisi kangistuneet
passiivi: ei olisi kangistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kangistu
hän kangistukoon
me kangistukaamme
te kangistukaa
he kangistukoot
passiivi: kangistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kangistu
hän älköön kangistuko
me älkäämme kangistuko
te älkää kangistuko
he älkööt kangistuko
passiivi: älköön kangistuttako
Perfekti
hän olkoon kangistunut
he olkoot kangistuneet
passiivi: olkoon kangistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kangistunut
he älkööt olko kangistuneet
passiivi: älköön olko kangistuttu
Potentiaali
Preesens
minä kangistunen
sinä kangistunet
hän kangistunee
me kangistunemme
te kangistunette
he kangistunevat
passiivi: kangistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kangistune
sinä et kangistune
hän ei kangistune
me emme kangistune
te ette kangistune
he eivät kangistune
passiivi: ei kangistuttane
Perfekti
minä lienen kangistunut
sinä lienet kangistunut
hän lienee kangistunut
me lienemme kangistuneet
te lienette kangistuneet
he lienevät kangistuneet
passiivi: lienee kangistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kangistunut
sinä et liene kangistunut
hän ei liene kangistunut
me emme liene kangistuneet
te ette liene kangistuneet
he eivät liene kangistuneet
passiivi: ei liene kangistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kangistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kangistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kangistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kangistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kangistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.