to become hardened, to become tougher, to toughen up (of character, personality, etc.)
Preesens (minä)karaistun
Imperfekti (minä)karaistuin
Verbin karaistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä karaistun
sinä karaistut
hän karaistuu
me karaistumme
te karaistutte
he karaistuvat
passiivi: karaistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en karaistu
sinä et karaistu
hän ei karaistu
me emme karaistu
te ette karaistu
he eivät karaistu
passiivi: ei karaistuta
Imperfekti
minä karaistuin
sinä karaistuit
hän karaistui
me karaistuimme
te karaistuitte
he karaistuivat
passiivi: karaistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en karaistunut
sinä et karaistunut
hän ei karaistunut
me emme karaistuneet
te ette karaistuneet
he eivät karaistuneet
passiivi: ei karaistuttu
Perfekti
minä olen karaistunut
sinä olet karaistunut
hän on karaistunut
me olemme karaistuneet
te olette karaistuneet
he ovat karaistuneet
passiivi: on karaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole karaistunut
sinä et ole karaistunut
hän ei ole karaistunut
me emme ole karaistuneet
te ette ole karaistuneet
he eivät ole karaistuneet
passiivi: ei ole karaistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin karaistunut
sinä olit karaistunut
hän oli karaistunut
me olimme karaistuneet
te olitte karaistuneet
he olivat karaistuneet
passiivi: oli karaistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut karaistunut
sinä et ollut karaistunut
hän ei ollut karaistunut
me emme olleet karaistuneet
te ette olleet karaistuneet
he eivät olleet karaistuneet
passiivi: ei ollut karaistuttu
Konditionaali
Preesens
minä karaistuisin
sinä karaistuisit
hän karaistuisi
me karaistuisimme
te karaistuisitte
he karaistuisivat
passiivi: karaistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en karaistuisi
sinä et karaistuisi
hän ei karaistuisi
me emme karaistuisi
te ette karaistuisi
he eivät karaistuisi
passiivi: ei karaistuttaisi
Perfekti
minä olisin karaistunut
sinä olisit karaistunut
hän olisi karaistunut
me olisimme karaistuneet
te olisitte karaistuneet
he olisivat karaistuneet
passiivi: olisi karaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi karaistunut
sinä et olisi karaistunut
hän ei olisi karaistunut
me emme olisi karaistuneet
te ette olisi karaistuneet
he eivät olisi karaistuneet
passiivi: ei olisi karaistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä karaistu
hän karaistukoon
me karaistukaamme
te karaistukaa
he karaistukoot
passiivi: karaistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä karaistu
hän älköön karaistuko
me älkäämme karaistuko
te älkää karaistuko
he älkööt karaistuko
passiivi: älköön karaistuttako
Perfekti
hän olkoon karaistunut
he olkoot karaistuneet
passiivi: olkoon karaistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko karaistunut
he älkööt olko karaistuneet
passiivi: älköön olko karaistuttu
Potentiaali
Preesens
minä karaistunen
sinä karaistunet
hän karaistunee
me karaistunemme
te karaistunette
he karaistunevat
passiivi: karaistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en karaistune
sinä et karaistune
hän ei karaistune
me emme karaistune
te ette karaistune
he eivät karaistune
passiivi: ei karaistuttane
Perfekti
minä lienen karaistunut
sinä lienet karaistunut
hän lienee karaistunut
me lienemme karaistuneet
te lienette karaistuneet
he lienevät karaistuneet
passiivi: lienee karaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene karaistunut
sinä et liene karaistunut
hän ei liene karaistunut
me emme liene karaistuneet
te ette liene karaistuneet
he eivät liene karaistuneet
passiivi: ei liene karaistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
karaistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
karaistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
karaistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
karaistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
karaistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.