Preesens (minä)karauttelen
Imperfekti (minä)karauttelin
Verbin karautella koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä karauttelen
sinä karauttelet
hän karauttelee
me karauttelemme
te karauttelette
he karauttelevat
passiivi: karautellaan
Preesens (kielteinen)
minä en karauttele
sinä et karauttele
hän ei karauttele
me emme karauttele
te ette karauttele
he eivät karauttele
passiivi: ei karautella
Imperfekti
minä karauttelin
sinä karauttelit
hän karautteli
me karauttelimme
te karauttelitte
he karauttelivat
passiivi: karauteltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en karautellut
sinä et karautellut
hän ei karautellut
me emme karautelleet
te ette karautelleet
he eivät karautelleet
passiivi: ei karauteltu
Perfekti
minä olen karautellut
sinä olet karautellut
hän on karautellut
me olemme karautelleet
te olette karautelleet
he ovat karautelleet
passiivi: on karauteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole karautellut
sinä et ole karautellut
hän ei ole karautellut
me emme ole karautelleet
te ette ole karautelleet
he eivät ole karautelleet
passiivi: ei ole karauteltu
Pluskvamperfekti
minä olin karautellut
sinä olit karautellut
hän oli karautellut
me olimme karautelleet
te olitte karautelleet
he olivat karautelleet
passiivi: oli karauteltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut karautellut
sinä et ollut karautellut
hän ei ollut karautellut
me emme olleet karautelleet
te ette olleet karautelleet
he eivät olleet karautelleet
passiivi: ei ollut karauteltu
Konditionaali
Preesens
minä karauttelisin
sinä karauttelisit
hän karauttelisi
me karauttelisimme
te karauttelisitte
he karauttelisivat
passiivi: karauteltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en karauttelisi
sinä et karauttelisi
hän ei karauttelisi
me emme karauttelisi
te ette karauttelisi
he eivät karauttelisi
passiivi: ei karauteltaisi
Perfekti
minä olisin karautellut
sinä olisit karautellut
hän olisi karautellut
me olisimme karautelleet
te olisitte karautelleet
he olisivat karautelleet
passiivi: olisi karauteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi karautellut
sinä et olisi karautellut
hän ei olisi karautellut
me emme olisi karautelleet
te ette olisi karautelleet
he eivät olisi karautelleet
passiivi: ei olisi karauteltu
Imperatiivi
Preesens
sinä karauttele
hän karautelkoon
me karautelkaamme
te karautelkaa
he karautelkoot
passiivi: karauteltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä karauttele
hän älköön karautelko
me älkäämme karautelko
te älkää karautelko
he älkööt karautelko
passiivi: älköön karauteltako
Perfekti
hän olkoon karautellut
he olkoot karautelleet
passiivi: olkoon karauteltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko karautellut
he älkööt olko karautelleet
passiivi: älköön olko karauteltu
Potentiaali
Preesens
minä karautellen
sinä karautellet
hän karautellee
me karautellemme
te karautellette
he karautellevat
passiivi: karauteltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en karautelle
sinä et karautelle
hän ei karautelle
me emme karautelle
te ette karautelle
he eivät karautelle
passiivi: ei karauteltane
Perfekti
minä lienen karautellut
sinä lienet karautellut
hän lienee karautellut
me lienemme karautelleet
te lienette karautelleet
he lienevät karautelleet
passiivi: lienee karauteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene karautellut
sinä et liene karautellut
hän ei liene karautellut
me emme liene karautelleet
te ette liene karautelleet
he eivät liene karautelleet
passiivi: ei liene karauteltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
karautella
Aktiivin partisiippi (preesens)
karautteleva
Passiivin partisiippi (preesens)
karauteltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
karautellut
Passiivin partisiippi (perfekti)
karauteltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.