to rush, to speed, to zoom
Preesens (minä)karautan
Imperfekti (minä)karautin
Verbin karauttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä karautan
sinä karautat
hän karauttaa
me karautamme
te karautatte
he karauttavat
passiivi: karautetaan
Preesens (kielteinen)
minä en karauta
sinä et karauta
hän ei karauta
me emme karauta
te ette karauta
he eivät karauta
passiivi: ei karauteta
Imperfekti
minä karautin
sinä karautit
hän karautti
me karautimme
te karautitte
he karauttivat
passiivi: karautettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en karauttanut
sinä et karauttanut
hän ei karauttanut
me emme karauttaneet
te ette karauttaneet
he eivät karauttaneet
passiivi: ei karautettu
Perfekti
minä olen karauttanut
sinä olet karauttanut
hän on karauttanut
me olemme karauttaneet
te olette karauttaneet
he ovat karauttaneet
passiivi: on karautettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole karauttanut
sinä et ole karauttanut
hän ei ole karauttanut
me emme ole karauttaneet
te ette ole karauttaneet
he eivät ole karauttaneet
passiivi: ei ole karautettu
Pluskvamperfekti
minä olin karauttanut
sinä olit karauttanut
hän oli karauttanut
me olimme karauttaneet
te olitte karauttaneet
he olivat karauttaneet
passiivi: oli karautettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut karauttanut
sinä et ollut karauttanut
hän ei ollut karauttanut
me emme olleet karauttaneet
te ette olleet karauttaneet
he eivät olleet karauttaneet
passiivi: ei ollut karautettu
Konditionaali
Preesens
minä karauttaisin
sinä karauttaisit
hän karauttaisi
me karauttaisimme
te karauttaisitte
he karauttaisivat
passiivi: karautettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en karauttaisi
sinä et karauttaisi
hän ei karauttaisi
me emme karauttaisi
te ette karauttaisi
he eivät karauttaisi
passiivi: ei karautettaisi
Perfekti
minä olisin karauttanut
sinä olisit karauttanut
hän olisi karauttanut
me olisimme karauttaneet
te olisitte karauttaneet
he olisivat karauttaneet
passiivi: olisi karautettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi karauttanut
sinä et olisi karauttanut
hän ei olisi karauttanut
me emme olisi karauttaneet
te ette olisi karauttaneet
he eivät olisi karauttaneet
passiivi: ei olisi karautettu
Imperatiivi
Preesens
sinä karauta
hän karauttakoon
me karauttakaamme
te karauttakaa
he karauttakoot
passiivi: karautettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä karauta
hän älköön karauttako
me älkäämme karauttako
te älkää karauttako
he älkööt karauttako
passiivi: älköön karautettako
Perfekti
hän olkoon karauttanut
he olkoot karauttaneet
passiivi: olkoon karautettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko karauttanut
he älkööt olko karauttaneet
passiivi: älköön olko karautettu
Potentiaali
Preesens
minä karauttanen
sinä karauttanet
hän karauttanee
me karauttanemme
te karauttanette
he karauttanevat
passiivi: karautettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en karauttane
sinä et karauttane
hän ei karauttane
me emme karauttane
te ette karauttane
he eivät karauttane
passiivi: ei karautettane
Perfekti
minä lienen karauttanut
sinä lienet karauttanut
hän lienee karauttanut
me lienemme karauttaneet
te lienette karauttaneet
he lienevät karauttaneet
passiivi: lienee karautettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene karauttanut
sinä et liene karauttanut
hän ei liene karauttanut
me emme liene karauttaneet
te ette liene karauttaneet
he eivät liene karauttaneet
passiivi: ei liene karautettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
karauttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
karauttava
Passiivin partisiippi (preesens)
karautettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
karauttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
karautettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.