to roar, bellow, shout, holler
Preesens (minä)karjun
Imperfekti (minä)karjuin
Verbin karjua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä karjun
sinä karjut
hän karjuu
me karjumme
te karjutte
he karjuvat
passiivi: karjutaan
Preesens (kielteinen)
minä en karju
sinä et karju
hän ei karju
me emme karju
te ette karju
he eivät karju
passiivi: ei karjuta
Imperfekti
minä karjuin
sinä karjuit
hän karjui
me karjuimme
te karjuitte
he karjuivat
passiivi: karjuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en karjunut
sinä et karjunut
hän ei karjunut
me emme karjuneet
te ette karjuneet
he eivät karjuneet
passiivi: ei karjuttu
Perfekti
minä olen karjunut
sinä olet karjunut
hän on karjunut
me olemme karjuneet
te olette karjuneet
he ovat karjuneet
passiivi: on karjuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole karjunut
sinä et ole karjunut
hän ei ole karjunut
me emme ole karjuneet
te ette ole karjuneet
he eivät ole karjuneet
passiivi: ei ole karjuttu
Pluskvamperfekti
minä olin karjunut
sinä olit karjunut
hän oli karjunut
me olimme karjuneet
te olitte karjuneet
he olivat karjuneet
passiivi: oli karjuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut karjunut
sinä et ollut karjunut
hän ei ollut karjunut
me emme olleet karjuneet
te ette olleet karjuneet
he eivät olleet karjuneet
passiivi: ei ollut karjuttu
Konditionaali
Preesens
minä karjuisin
sinä karjuisit
hän karjuisi
me karjuisimme
te karjuisitte
he karjuisivat
passiivi: karjuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en karjuisi
sinä et karjuisi
hän ei karjuisi
me emme karjuisi
te ette karjuisi
he eivät karjuisi
passiivi: ei karjuttaisi
Perfekti
minä olisin karjunut
sinä olisit karjunut
hän olisi karjunut
me olisimme karjuneet
te olisitte karjuneet
he olisivat karjuneet
passiivi: olisi karjuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi karjunut
sinä et olisi karjunut
hän ei olisi karjunut
me emme olisi karjuneet
te ette olisi karjuneet
he eivät olisi karjuneet
passiivi: ei olisi karjuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä karju
hän karjukoon
me karjukaamme
te karjukaa
he karjukoot
passiivi: karjuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä karju
hän älköön karjuko
me älkäämme karjuko
te älkää karjuko
he älkööt karjuko
passiivi: älköön karjuttako
Perfekti
hän olkoon karjunut
he olkoot karjuneet
passiivi: olkoon karjuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko karjunut
he älkööt olko karjuneet
passiivi: älköön olko karjuttu
Potentiaali
Preesens
minä karjunen
sinä karjunet
hän karjunee
me karjunemme
te karjunette
he karjunevat
passiivi: karjuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en karjune
sinä et karjune
hän ei karjune
me emme karjune
te ette karjune
he eivät karjune
passiivi: ei karjuttane
Perfekti
minä lienen karjunut
sinä lienet karjunut
hän lienee karjunut
me lienemme karjuneet
te lienette karjuneet
he lienevät karjuneet
passiivi: lienee karjuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene karjunut
sinä et liene karjunut
hän ei liene karjunut
me emme liene karjuneet
te ette liene karjuneet
he eivät liene karjuneet
passiivi: ei liene karjuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
karjua
Aktiivin partisiippi (preesens)
karjuva
Passiivin partisiippi (preesens)
karjuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
karjunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
karjuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.