to be annoyed, vexed
Preesens (minä)keljutan
Imperfekti (minä)keljutin
Verbin keljuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä keljutan
sinä keljutat
hän keljuttaa
me keljutamme
te keljutatte
he keljuttavat
passiivi: keljutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en keljuta
sinä et keljuta
hän ei keljuta
me emme keljuta
te ette keljuta
he eivät keljuta
passiivi: ei keljuteta
Imperfekti
minä keljutin
sinä keljutit
hän keljutti
me keljutimme
te keljutitte
he keljuttivat
passiivi: keljutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en keljuttanut
sinä et keljuttanut
hän ei keljuttanut
me emme keljuttaneet
te ette keljuttaneet
he eivät keljuttaneet
passiivi: ei keljutettu
Perfekti
minä olen keljuttanut
sinä olet keljuttanut
hän on keljuttanut
me olemme keljuttaneet
te olette keljuttaneet
he ovat keljuttaneet
passiivi: on keljutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole keljuttanut
sinä et ole keljuttanut
hän ei ole keljuttanut
me emme ole keljuttaneet
te ette ole keljuttaneet
he eivät ole keljuttaneet
passiivi: ei ole keljutettu
Pluskvamperfekti
minä olin keljuttanut
sinä olit keljuttanut
hän oli keljuttanut
me olimme keljuttaneet
te olitte keljuttaneet
he olivat keljuttaneet
passiivi: oli keljutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut keljuttanut
sinä et ollut keljuttanut
hän ei ollut keljuttanut
me emme olleet keljuttaneet
te ette olleet keljuttaneet
he eivät olleet keljuttaneet
passiivi: ei ollut keljutettu
Konditionaali
Preesens
minä keljuttaisin
sinä keljuttaisit
hän keljuttaisi
me keljuttaisimme
te keljuttaisitte
he keljuttaisivat
passiivi: keljutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en keljuttaisi
sinä et keljuttaisi
hän ei keljuttaisi
me emme keljuttaisi
te ette keljuttaisi
he eivät keljuttaisi
passiivi: ei keljutettaisi
Perfekti
minä olisin keljuttanut
sinä olisit keljuttanut
hän olisi keljuttanut
me olisimme keljuttaneet
te olisitte keljuttaneet
he olisivat keljuttaneet
passiivi: olisi keljutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi keljuttanut
sinä et olisi keljuttanut
hän ei olisi keljuttanut
me emme olisi keljuttaneet
te ette olisi keljuttaneet
he eivät olisi keljuttaneet
passiivi: ei olisi keljutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä keljuta
hän keljuttakoon
me keljuttakaamme
te keljuttakaa
he keljuttakoot
passiivi: keljutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä keljuta
hän älköön keljuttako
me älkäämme keljuttako
te älkää keljuttako
he älkööt keljuttako
passiivi: älköön keljutettako
Perfekti
hän olkoon keljuttanut
he olkoot keljuttaneet
passiivi: olkoon keljutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko keljuttanut
he älkööt olko keljuttaneet
passiivi: älköön olko keljutettu
Potentiaali
Preesens
minä keljuttanen
sinä keljuttanet
hän keljuttanee
me keljuttanemme
te keljuttanette
he keljuttanevat
passiivi: keljutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en keljuttane
sinä et keljuttane
hän ei keljuttane
me emme keljuttane
te ette keljuttane
he eivät keljuttane
passiivi: ei keljutettane
Perfekti
minä lienen keljuttanut
sinä lienet keljuttanut
hän lienee keljuttanut
me lienemme keljuttaneet
te lienette keljuttaneet
he lienevät keljuttaneet
passiivi: lienee keljutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene keljuttanut
sinä et liene keljuttanut
hän ei liene keljuttanut
me emme liene keljuttaneet
te ette liene keljuttaneet
he eivät liene keljuttaneet
passiivi: ei liene keljutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
keljuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
keljuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
keljutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
keljuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
keljutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.