to annoy
Preesens (minä)kenkutan
Imperfekti (minä)kenkutin
Verbin kenkuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kenkutan
sinä kenkutat
hän kenkuttaa
me kenkutamme
te kenkutatte
he kenkuttavat
passiivi: kenkutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en kenkuta
sinä et kenkuta
hän ei kenkuta
me emme kenkuta
te ette kenkuta
he eivät kenkuta
passiivi: ei kenkuteta
Imperfekti
minä kenkutin
sinä kenkutit
hän kenkutti
me kenkutimme
te kenkutitte
he kenkuttivat
passiivi: kenkutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kenkuttanut
sinä et kenkuttanut
hän ei kenkuttanut
me emme kenkuttaneet
te ette kenkuttaneet
he eivät kenkuttaneet
passiivi: ei kenkutettu
Perfekti
minä olen kenkuttanut
sinä olet kenkuttanut
hän on kenkuttanut
me olemme kenkuttaneet
te olette kenkuttaneet
he ovat kenkuttaneet
passiivi: on kenkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kenkuttanut
sinä et ole kenkuttanut
hän ei ole kenkuttanut
me emme ole kenkuttaneet
te ette ole kenkuttaneet
he eivät ole kenkuttaneet
passiivi: ei ole kenkutettu
Pluskvamperfekti
minä olin kenkuttanut
sinä olit kenkuttanut
hän oli kenkuttanut
me olimme kenkuttaneet
te olitte kenkuttaneet
he olivat kenkuttaneet
passiivi: oli kenkutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kenkuttanut
sinä et ollut kenkuttanut
hän ei ollut kenkuttanut
me emme olleet kenkuttaneet
te ette olleet kenkuttaneet
he eivät olleet kenkuttaneet
passiivi: ei ollut kenkutettu
Konditionaali
Preesens
minä kenkuttaisin
sinä kenkuttaisit
hän kenkuttaisi
me kenkuttaisimme
te kenkuttaisitte
he kenkuttaisivat
passiivi: kenkutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kenkuttaisi
sinä et kenkuttaisi
hän ei kenkuttaisi
me emme kenkuttaisi
te ette kenkuttaisi
he eivät kenkuttaisi
passiivi: ei kenkutettaisi
Perfekti
minä olisin kenkuttanut
sinä olisit kenkuttanut
hän olisi kenkuttanut
me olisimme kenkuttaneet
te olisitte kenkuttaneet
he olisivat kenkuttaneet
passiivi: olisi kenkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kenkuttanut
sinä et olisi kenkuttanut
hän ei olisi kenkuttanut
me emme olisi kenkuttaneet
te ette olisi kenkuttaneet
he eivät olisi kenkuttaneet
passiivi: ei olisi kenkutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä kenkuta
hän kenkuttakoon
me kenkuttakaamme
te kenkuttakaa
he kenkuttakoot
passiivi: kenkutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kenkuta
hän älköön kenkuttako
me älkäämme kenkuttako
te älkää kenkuttako
he älkööt kenkuttako
passiivi: älköön kenkutettako
Perfekti
hän olkoon kenkuttanut
he olkoot kenkuttaneet
passiivi: olkoon kenkutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kenkuttanut
he älkööt olko kenkuttaneet
passiivi: älköön olko kenkutettu
Potentiaali
Preesens
minä kenkuttanen
sinä kenkuttanet
hän kenkuttanee
me kenkuttanemme
te kenkuttanette
he kenkuttanevat
passiivi: kenkutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kenkuttane
sinä et kenkuttane
hän ei kenkuttane
me emme kenkuttane
te ette kenkuttane
he eivät kenkuttane
passiivi: ei kenkutettane
Perfekti
minä lienen kenkuttanut
sinä lienet kenkuttanut
hän lienee kenkuttanut
me lienemme kenkuttaneet
te lienette kenkuttaneet
he lienevät kenkuttaneet
passiivi: lienee kenkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kenkuttanut
sinä et liene kenkuttanut
hän ei liene kenkuttanut
me emme liene kenkuttaneet
te ette liene kenkuttaneet
he eivät liene kenkuttaneet
passiivi: ei liene kenkutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kenkuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
kenkuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
kenkutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kenkuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kenkutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.