to multiple itself n times; used only in compounds
Preesens (minä)kertaistun
Imperfekti (minä)kertaistuin
Verbin kertaistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kertaistun
sinä kertaistut
hän kertaistuu
me kertaistumme
te kertaistutte
he kertaistuvat
passiivi: kertaistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kertaistu
sinä et kertaistu
hän ei kertaistu
me emme kertaistu
te ette kertaistu
he eivät kertaistu
passiivi: ei kertaistuta
Imperfekti
minä kertaistuin
sinä kertaistuit
hän kertaistui
me kertaistuimme
te kertaistuitte
he kertaistuivat
passiivi: kertaistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kertaistunut
sinä et kertaistunut
hän ei kertaistunut
me emme kertaistuneet
te ette kertaistuneet
he eivät kertaistuneet
passiivi: ei kertaistuttu
Perfekti
minä olen kertaistunut
sinä olet kertaistunut
hän on kertaistunut
me olemme kertaistuneet
te olette kertaistuneet
he ovat kertaistuneet
passiivi: on kertaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kertaistunut
sinä et ole kertaistunut
hän ei ole kertaistunut
me emme ole kertaistuneet
te ette ole kertaistuneet
he eivät ole kertaistuneet
passiivi: ei ole kertaistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kertaistunut
sinä olit kertaistunut
hän oli kertaistunut
me olimme kertaistuneet
te olitte kertaistuneet
he olivat kertaistuneet
passiivi: oli kertaistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kertaistunut
sinä et ollut kertaistunut
hän ei ollut kertaistunut
me emme olleet kertaistuneet
te ette olleet kertaistuneet
he eivät olleet kertaistuneet
passiivi: ei ollut kertaistuttu
Konditionaali
Preesens
minä kertaistuisin
sinä kertaistuisit
hän kertaistuisi
me kertaistuisimme
te kertaistuisitte
he kertaistuisivat
passiivi: kertaistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kertaistuisi
sinä et kertaistuisi
hän ei kertaistuisi
me emme kertaistuisi
te ette kertaistuisi
he eivät kertaistuisi
passiivi: ei kertaistuttaisi
Perfekti
minä olisin kertaistunut
sinä olisit kertaistunut
hän olisi kertaistunut
me olisimme kertaistuneet
te olisitte kertaistuneet
he olisivat kertaistuneet
passiivi: olisi kertaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kertaistunut
sinä et olisi kertaistunut
hän ei olisi kertaistunut
me emme olisi kertaistuneet
te ette olisi kertaistuneet
he eivät olisi kertaistuneet
passiivi: ei olisi kertaistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kertaistu
hän kertaistukoon
me kertaistukaamme
te kertaistukaa
he kertaistukoot
passiivi: kertaistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kertaistu
hän älköön kertaistuko
me älkäämme kertaistuko
te älkää kertaistuko
he älkööt kertaistuko
passiivi: älköön kertaistuttako
Perfekti
hän olkoon kertaistunut
he olkoot kertaistuneet
passiivi: olkoon kertaistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kertaistunut
he älkööt olko kertaistuneet
passiivi: älköön olko kertaistuttu
Potentiaali
Preesens
minä kertaistunen
sinä kertaistunet
hän kertaistunee
me kertaistunemme
te kertaistunette
he kertaistunevat
passiivi: kertaistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kertaistune
sinä et kertaistune
hän ei kertaistune
me emme kertaistune
te ette kertaistune
he eivät kertaistune
passiivi: ei kertaistuttane
Perfekti
minä lienen kertaistunut
sinä lienet kertaistunut
hän lienee kertaistunut
me lienemme kertaistuneet
te lienette kertaistuneet
he lienevät kertaistuneet
passiivi: lienee kertaistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kertaistunut
sinä et liene kertaistunut
hän ei liene kertaistunut
me emme liene kertaistuneet
te ette liene kertaistuneet
he eivät liene kertaistuneet
passiivi: ei liene kertaistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kertaistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kertaistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kertaistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kertaistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kertaistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.