to contend (zealously), to be zealous about
Preesens (minä)kiivailen
Imperfekti (minä)kiivailin
Verbin kiivailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kiivailen
sinä kiivailet
hän kiivailee
me kiivailemme
te kiivailette
he kiivailevat
passiivi: kiivaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en kiivaile
sinä et kiivaile
hän ei kiivaile
me emme kiivaile
te ette kiivaile
he eivät kiivaile
passiivi: ei kiivailla
Imperfekti
minä kiivailin
sinä kiivailit
hän kiivaili
me kiivailimme
te kiivailitte
he kiivailivat
passiivi: kiivailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kiivaillut
sinä et kiivaillut
hän ei kiivaillut
me emme kiivailleet
te ette kiivailleet
he eivät kiivailleet
passiivi: ei kiivailtu
Perfekti
minä olen kiivaillut
sinä olet kiivaillut
hän on kiivaillut
me olemme kiivailleet
te olette kiivailleet
he ovat kiivailleet
passiivi: on kiivailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kiivaillut
sinä et ole kiivaillut
hän ei ole kiivaillut
me emme ole kiivailleet
te ette ole kiivailleet
he eivät ole kiivailleet
passiivi: ei ole kiivailtu
Pluskvamperfekti
minä olin kiivaillut
sinä olit kiivaillut
hän oli kiivaillut
me olimme kiivailleet
te olitte kiivailleet
he olivat kiivailleet
passiivi: oli kiivailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kiivaillut
sinä et ollut kiivaillut
hän ei ollut kiivaillut
me emme olleet kiivailleet
te ette olleet kiivailleet
he eivät olleet kiivailleet
passiivi: ei ollut kiivailtu
Konditionaali
Preesens
minä kiivailisin
sinä kiivailisit
hän kiivailisi
me kiivailisimme
te kiivailisitte
he kiivailisivat
passiivi: kiivailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kiivailisi
sinä et kiivailisi
hän ei kiivailisi
me emme kiivailisi
te ette kiivailisi
he eivät kiivailisi
passiivi: ei kiivailtaisi
Perfekti
minä olisin kiivaillut
sinä olisit kiivaillut
hän olisi kiivaillut
me olisimme kiivailleet
te olisitte kiivailleet
he olisivat kiivailleet
passiivi: olisi kiivailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kiivaillut
sinä et olisi kiivaillut
hän ei olisi kiivaillut
me emme olisi kiivailleet
te ette olisi kiivailleet
he eivät olisi kiivailleet
passiivi: ei olisi kiivailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä kiivaile
hän kiivailkoon
me kiivailkaamme
te kiivailkaa
he kiivailkoot
passiivi: kiivailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kiivaile
hän älköön kiivailko
me älkäämme kiivailko
te älkää kiivailko
he älkööt kiivailko
passiivi: älköön kiivailtako
Perfekti
hän olkoon kiivaillut
he olkoot kiivailleet
passiivi: olkoon kiivailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kiivaillut
he älkööt olko kiivailleet
passiivi: älköön olko kiivailtu
Potentiaali
Preesens
minä kiivaillen
sinä kiivaillet
hän kiivaillee
me kiivaillemme
te kiivaillette
he kiivaillevat
passiivi: kiivailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kiivaille
sinä et kiivaille
hän ei kiivaille
me emme kiivaille
te ette kiivaille
he eivät kiivaille
passiivi: ei kiivailtane
Perfekti
minä lienen kiivaillut
sinä lienet kiivaillut
hän lienee kiivaillut
me lienemme kiivailleet
te lienette kiivailleet
he lienevät kiivailleet
passiivi: lienee kiivailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kiivaillut
sinä et liene kiivaillut
hän ei liene kiivaillut
me emme liene kiivailleet
te ette liene kiivailleet
he eivät liene kiivailleet
passiivi: ei liene kiivailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kiivailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
kiivaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
kiivailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kiivaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kiivailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.