to lose one's temper, to become angry
Preesens (minä)kiivastun
Imperfekti (minä)kiivastuin
Verbin kiivastua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kiivastun
sinä kiivastut
hän kiivastuu
me kiivastumme
te kiivastutte
he kiivastuvat
passiivi: kiivastutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kiivastu
sinä et kiivastu
hän ei kiivastu
me emme kiivastu
te ette kiivastu
he eivät kiivastu
passiivi: ei kiivastuta
Imperfekti
minä kiivastuin
sinä kiivastuit
hän kiivastui
me kiivastuimme
te kiivastuitte
he kiivastuivat
passiivi: kiivastuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kiivastunut
sinä et kiivastunut
hän ei kiivastunut
me emme kiivastuneet
te ette kiivastuneet
he eivät kiivastuneet
passiivi: ei kiivastuttu
Perfekti
minä olen kiivastunut
sinä olet kiivastunut
hän on kiivastunut
me olemme kiivastuneet
te olette kiivastuneet
he ovat kiivastuneet
passiivi: on kiivastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kiivastunut
sinä et ole kiivastunut
hän ei ole kiivastunut
me emme ole kiivastuneet
te ette ole kiivastuneet
he eivät ole kiivastuneet
passiivi: ei ole kiivastuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kiivastunut
sinä olit kiivastunut
hän oli kiivastunut
me olimme kiivastuneet
te olitte kiivastuneet
he olivat kiivastuneet
passiivi: oli kiivastuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kiivastunut
sinä et ollut kiivastunut
hän ei ollut kiivastunut
me emme olleet kiivastuneet
te ette olleet kiivastuneet
he eivät olleet kiivastuneet
passiivi: ei ollut kiivastuttu
Konditionaali
Preesens
minä kiivastuisin
sinä kiivastuisit
hän kiivastuisi
me kiivastuisimme
te kiivastuisitte
he kiivastuisivat
passiivi: kiivastuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kiivastuisi
sinä et kiivastuisi
hän ei kiivastuisi
me emme kiivastuisi
te ette kiivastuisi
he eivät kiivastuisi
passiivi: ei kiivastuttaisi
Perfekti
minä olisin kiivastunut
sinä olisit kiivastunut
hän olisi kiivastunut
me olisimme kiivastuneet
te olisitte kiivastuneet
he olisivat kiivastuneet
passiivi: olisi kiivastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kiivastunut
sinä et olisi kiivastunut
hän ei olisi kiivastunut
me emme olisi kiivastuneet
te ette olisi kiivastuneet
he eivät olisi kiivastuneet
passiivi: ei olisi kiivastuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kiivastu
hän kiivastukoon
me kiivastukaamme
te kiivastukaa
he kiivastukoot
passiivi: kiivastuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kiivastu
hän älköön kiivastuko
me älkäämme kiivastuko
te älkää kiivastuko
he älkööt kiivastuko
passiivi: älköön kiivastuttako
Perfekti
hän olkoon kiivastunut
he olkoot kiivastuneet
passiivi: olkoon kiivastuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kiivastunut
he älkööt olko kiivastuneet
passiivi: älköön olko kiivastuttu
Potentiaali
Preesens
minä kiivastunen
sinä kiivastunet
hän kiivastunee
me kiivastunemme
te kiivastunette
he kiivastunevat
passiivi: kiivastuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kiivastune
sinä et kiivastune
hän ei kiivastune
me emme kiivastune
te ette kiivastune
he eivät kiivastune
passiivi: ei kiivastuttane
Perfekti
minä lienen kiivastunut
sinä lienet kiivastunut
hän lienee kiivastunut
me lienemme kiivastuneet
te lienette kiivastuneet
he lienevät kiivastuneet
passiivi: lienee kiivastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kiivastunut
sinä et liene kiivastunut
hän ei liene kiivastunut
me emme liene kiivastuneet
te ette liene kiivastuneet
he eivät liene kiivastuneet
passiivi: ei liene kiivastuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kiivastua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kiivastuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kiivastuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kiivastunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kiivastuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.