to glimmer
Preesens (minä)killistän
Imperfekti (minä)killistin
Verbin killistää koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä killistän
sinä killistät
hän killistää
me killistämme
te killistätte
he killistävät
passiivi: killistetään
Preesens (kielteinen)
minä en killistä
sinä et killistä
hän ei killistä
me emme killistä
te ette killistä
he eivät killistä
passiivi: ei killistetä
Imperfekti
minä killistin
sinä killistit
hän killisti
me killistimme
te killistitte
he killistivät
passiivi: killistettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en killistänyt
sinä et killistänyt
hän ei killistänyt
me emme killistäneet
te ette killistäneet
he eivät killistäneet
passiivi: ei killistetty
Perfekti
minä olen killistänyt
sinä olet killistänyt
hän on killistänyt
me olemme killistäneet
te olette killistäneet
he ovat killistäneet
passiivi: on killistetty
Perfekti (kielteinen)
minä en ole killistänyt
sinä et ole killistänyt
hän ei ole killistänyt
me emme ole killistäneet
te ette ole killistäneet
he eivät ole killistäneet
passiivi: ei ole killistetty
Pluskvamperfekti
minä olin killistänyt
sinä olit killistänyt
hän oli killistänyt
me olimme killistäneet
te olitte killistäneet
he olivat killistäneet
passiivi: oli killistetty
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut killistänyt
sinä et ollut killistänyt
hän ei ollut killistänyt
me emme olleet killistäneet
te ette olleet killistäneet
he eivät olleet killistäneet
passiivi: ei ollut killistetty
Konditionaali
Preesens
minä killistäisin
sinä killistäisit
hän killistäisi
me killistäisimme
te killistäisitte
he killistäisivät
passiivi: killistettäisiin
Preesens (kielteinen)
minä en killistäisi
sinä et killistäisi
hän ei killistäisi
me emme killistäisi
te ette killistäisi
he eivät killistäisi
passiivi: ei killistettäisi
Perfekti
minä olisin killistänyt
sinä olisit killistänyt
hän olisi killistänyt
me olisimme killistäneet
te olisitte killistäneet
he olisivat killistäneet
passiivi: olisi killistetty
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi killistänyt
sinä et olisi killistänyt
hän ei olisi killistänyt
me emme olisi killistäneet
te ette olisi killistäneet
he eivät olisi killistäneet
passiivi: ei olisi killistetty
Imperatiivi
Preesens
sinä killistä
hän killistäköön
me killistäkäämme
te killistäkää
he killistäkööt
passiivi: killistettäköön
Preesens (kielteinen)
sinä älä killistä
hän älköön killistäkö
me älkäämme killistäkö
te älkää killistäkö
he älkööt killistäkö
passiivi: älköön killistettäkö
Perfekti
hän olkoon killistänyt
he olkoot killistäneet
passiivi: olkoon killistetty
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko killistänyt
he älkööt olko killistäneet
passiivi: älköön olko killistetty
Potentiaali
Preesens
minä killistänen
sinä killistänet
hän killistänee
me killistänemme
te killistänette
he killistänevät
passiivi: killistettäneen
Preesens (kielteinen)
minä en killistäne
sinä et killistäne
hän ei killistäne
me emme killistäne
te ette killistäne
he eivät killistäne
passiivi: ei killistettäne
Perfekti
minä lienen killistänyt
sinä lienet killistänyt
hän lienee killistänyt
me lienemme killistäneet
te lienette killistäneet
he lienevät killistäneet
passiivi: lienee killistetty
Perfekti (kielteinen)
minä en liene killistänyt
sinä et liene killistänyt
hän ei liene killistänyt
me emme liene killistäneet
te ette liene killistäneet
he eivät liene killistäneet
passiivi: ei liene killistetty
Nominaalimuodot
Infinitiivi
killistää
Aktiivin partisiippi (preesens)
killistävä
Passiivin partisiippi (preesens)
killistettävä
Aktiivin partisiippi (perfekti)
killistänyt
Passiivin partisiippi (perfekti)
killistetty
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.