to spat, to quarrel, to bicker
Preesens (minä)kinailen
Imperfekti (minä)kinailin
Verbin kinailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kinailen
sinä kinailet
hän kinailee
me kinailemme
te kinailette
he kinailevat
passiivi: kinaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en kinaile
sinä et kinaile
hän ei kinaile
me emme kinaile
te ette kinaile
he eivät kinaile
passiivi: ei kinailla
Imperfekti
minä kinailin
sinä kinailit
hän kinaili
me kinailimme
te kinailitte
he kinailivat
passiivi: kinailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kinaillut
sinä et kinaillut
hän ei kinaillut
me emme kinailleet
te ette kinailleet
he eivät kinailleet
passiivi: ei kinailtu
Perfekti
minä olen kinaillut
sinä olet kinaillut
hän on kinaillut
me olemme kinailleet
te olette kinailleet
he ovat kinailleet
passiivi: on kinailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kinaillut
sinä et ole kinaillut
hän ei ole kinaillut
me emme ole kinailleet
te ette ole kinailleet
he eivät ole kinailleet
passiivi: ei ole kinailtu
Pluskvamperfekti
minä olin kinaillut
sinä olit kinaillut
hän oli kinaillut
me olimme kinailleet
te olitte kinailleet
he olivat kinailleet
passiivi: oli kinailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kinaillut
sinä et ollut kinaillut
hän ei ollut kinaillut
me emme olleet kinailleet
te ette olleet kinailleet
he eivät olleet kinailleet
passiivi: ei ollut kinailtu
Konditionaali
Preesens
minä kinailisin
sinä kinailisit
hän kinailisi
me kinailisimme
te kinailisitte
he kinailisivat
passiivi: kinailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kinailisi
sinä et kinailisi
hän ei kinailisi
me emme kinailisi
te ette kinailisi
he eivät kinailisi
passiivi: ei kinailtaisi
Perfekti
minä olisin kinaillut
sinä olisit kinaillut
hän olisi kinaillut
me olisimme kinailleet
te olisitte kinailleet
he olisivat kinailleet
passiivi: olisi kinailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kinaillut
sinä et olisi kinaillut
hän ei olisi kinaillut
me emme olisi kinailleet
te ette olisi kinailleet
he eivät olisi kinailleet
passiivi: ei olisi kinailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä kinaile
hän kinailkoon
me kinailkaamme
te kinailkaa
he kinailkoot
passiivi: kinailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kinaile
hän älköön kinailko
me älkäämme kinailko
te älkää kinailko
he älkööt kinailko
passiivi: älköön kinailtako
Perfekti
hän olkoon kinaillut
he olkoot kinailleet
passiivi: olkoon kinailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kinaillut
he älkööt olko kinailleet
passiivi: älköön olko kinailtu
Potentiaali
Preesens
minä kinaillen
sinä kinaillet
hän kinaillee
me kinaillemme
te kinaillette
he kinaillevat
passiivi: kinailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kinaille
sinä et kinaille
hän ei kinaille
me emme kinaille
te ette kinaille
he eivät kinaille
passiivi: ei kinailtane
Perfekti
minä lienen kinaillut
sinä lienet kinaillut
hän lienee kinaillut
me lienemme kinailleet
te lienette kinailleet
he lienevät kinailleet
passiivi: lienee kinailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kinaillut
sinä et liene kinaillut
hän ei liene kinaillut
me emme liene kinailleet
te ette liene kinailleet
he eivät liene kinailleet
passiivi: ei liene kinailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kinailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
kinaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
kinailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kinaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kinailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.