to hop or move on one foot
Preesens (minä)kinkkaan
Imperfekti (minä)kinkkasin
Verbin kinkata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kinkkaan
sinä kinkkaat
hän kinkkaa
me kinkkaamme
te kinkkaatte
he kinkkaavat
passiivi: kinkataan
Preesens (kielteinen)
minä en kinkkaa
sinä et kinkkaa
hän ei kinkkaa
me emme kinkkaa
te ette kinkkaa
he eivät kinkkaa
passiivi: ei kinkata
Imperfekti
minä kinkkasin
sinä kinkkasit
hän kinkkasi
me kinkkasimme
te kinkkasitte
he kinkkasivat
passiivi: kinkattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kinkannut
sinä et kinkannut
hän ei kinkannut
me emme kinkanneet
te ette kinkanneet
he eivät kinkanneet
passiivi: ei kinkattu
Perfekti
minä olen kinkannut
sinä olet kinkannut
hän on kinkannut
me olemme kinkanneet
te olette kinkanneet
he ovat kinkanneet
passiivi: on kinkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kinkannut
sinä et ole kinkannut
hän ei ole kinkannut
me emme ole kinkanneet
te ette ole kinkanneet
he eivät ole kinkanneet
passiivi: ei ole kinkattu
Pluskvamperfekti
minä olin kinkannut
sinä olit kinkannut
hän oli kinkannut
me olimme kinkanneet
te olitte kinkanneet
he olivat kinkanneet
passiivi: oli kinkattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kinkannut
sinä et ollut kinkannut
hän ei ollut kinkannut
me emme olleet kinkanneet
te ette olleet kinkanneet
he eivät olleet kinkanneet
passiivi: ei ollut kinkattu
Konditionaali
Preesens
minä kinkkaisin
sinä kinkkaisit
hän kinkkaisi
me kinkkaisimme
te kinkkaisitte
he kinkkaisivat
passiivi: kinkattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kinkkaisi
sinä et kinkkaisi
hän ei kinkkaisi
me emme kinkkaisi
te ette kinkkaisi
he eivät kinkkaisi
passiivi: ei kinkattaisi
Perfekti
minä olisin kinkannut
sinä olisit kinkannut
hän olisi kinkannut
me olisimme kinkanneet
te olisitte kinkanneet
he olisivat kinkanneet
passiivi: olisi kinkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kinkannut
sinä et olisi kinkannut
hän ei olisi kinkannut
me emme olisi kinkanneet
te ette olisi kinkanneet
he eivät olisi kinkanneet
passiivi: ei olisi kinkattu
Imperatiivi
Preesens
sinä kinkkaa
hän kinkatkoon
me kinkatkaamme
te kinkatkaa
he kinkatkoot
passiivi: kinkattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kinkkaa
hän älköön kinkatko
me älkäämme kinkatko
te älkää kinkatko
he älkööt kinkatko
passiivi: älköön kinkattako
Perfekti
hän olkoon kinkannut
he olkoot kinkanneet
passiivi: olkoon kinkattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kinkannut
he älkööt olko kinkanneet
passiivi: älköön olko kinkattu
Potentiaali
Preesens
minä kinkannen
sinä kinkannet
hän kinkannee
me kinkannemme
te kinkannette
he kinkannevat
passiivi: kinkattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kinkanne
sinä et kinkanne
hän ei kinkanne
me emme kinkanne
te ette kinkanne
he eivät kinkanne
passiivi: ei kinkattane
Perfekti
minä lienen kinkannut
sinä lienet kinkannut
hän lienee kinkannut
me lienemme kinkanneet
te lienette kinkanneet
he lienevät kinkanneet
passiivi: lienee kinkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kinkannut
sinä et liene kinkannut
hän ei liene kinkannut
me emme liene kinkanneet
te ette liene kinkanneet
he eivät liene kinkanneet
passiivi: ei liene kinkattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kinkata
Aktiivin partisiippi (preesens)
kinkkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
kinkattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kinkannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kinkattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.