to scream, shriek, cry out (let out a high-pitched scream)
Preesens (minä)kirun
Imperfekti (minä)kiruin
Verbin kirkua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kirun
sinä kirut
hän kirkuu
me kirumme
te kirutte
he kirkuvat
passiivi: kirutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kiru
sinä et kiru
hän ei kiru
me emme kiru
te ette kiru
he eivät kiru
passiivi: ei kiruta
Imperfekti
minä kiruin
sinä kiruit
hän kirkui
me kiruimme
te kiruitte
he kirkuivat
passiivi: kiruttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kirkunut
sinä et kirkunut
hän ei kirkunut
me emme kirkuneet
te ette kirkuneet
he eivät kirkuneet
passiivi: ei kiruttu
Perfekti
minä olen kirkunut
sinä olet kirkunut
hän on kirkunut
me olemme kirkuneet
te olette kirkuneet
he ovat kirkuneet
passiivi: on kiruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kirkunut
sinä et ole kirkunut
hän ei ole kirkunut
me emme ole kirkuneet
te ette ole kirkuneet
he eivät ole kirkuneet
passiivi: ei ole kiruttu
Pluskvamperfekti
minä olin kirkunut
sinä olit kirkunut
hän oli kirkunut
me olimme kirkuneet
te olitte kirkuneet
he olivat kirkuneet
passiivi: oli kiruttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kirkunut
sinä et ollut kirkunut
hän ei ollut kirkunut
me emme olleet kirkuneet
te ette olleet kirkuneet
he eivät olleet kirkuneet
passiivi: ei ollut kiruttu
Konditionaali
Preesens
minä kirkuisin
sinä kirkuisit
hän kirkuisi
me kirkuisimme
te kirkuisitte
he kirkuisivat
passiivi: kiruttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kirkuisi
sinä et kirkuisi
hän ei kirkuisi
me emme kirkuisi
te ette kirkuisi
he eivät kirkuisi
passiivi: ei kiruttaisi
Perfekti
minä olisin kirkunut
sinä olisit kirkunut
hän olisi kirkunut
me olisimme kirkuneet
te olisitte kirkuneet
he olisivat kirkuneet
passiivi: olisi kiruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kirkunut
sinä et olisi kirkunut
hän ei olisi kirkunut
me emme olisi kirkuneet
te ette olisi kirkuneet
he eivät olisi kirkuneet
passiivi: ei olisi kiruttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kiru
hän kirkukoon
me kirkukaamme
te kirkukaa
he kirkukoot
passiivi: kiruttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kiru
hän älköön kirkuko
me älkäämme kirkuko
te älkää kirkuko
he älkööt kirkuko
passiivi: älköön kiruttako
Perfekti
hän olkoon kirkunut
he olkoot kirkuneet
passiivi: olkoon kiruttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kirkunut
he älkööt olko kirkuneet
passiivi: älköön olko kiruttu
Potentiaali
Preesens
minä kirkunen
sinä kirkunet
hän kirkunee
me kirkunemme
te kirkunette
he kirkunevat
passiivi: kiruttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kirkune
sinä et kirkune
hän ei kirkune
me emme kirkune
te ette kirkune
he eivät kirkune
passiivi: ei kiruttane
Perfekti
minä lienen kirkunut
sinä lienet kirkunut
hän lienee kirkunut
me lienemme kirkuneet
te lienette kirkuneet
he lienevät kirkuneet
passiivi: lienee kiruttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kirkunut
sinä et liene kirkunut
hän ei liene kirkunut
me emme liene kirkuneet
te ette liene kirkuneet
he eivät liene kirkuneet
passiivi: ei liene kiruttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kirkua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kirkuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kiruttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kirkunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kiruttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.