to suffer pain (particularly on the brink of death)
Preesens (minä)kidun
Imperfekti (minä)kiduin
Verbin kitua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kidun
sinä kidut
hän kituu
me kidumme
te kidutte
he kituvat
passiivi: kidutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kidu
sinä et kidu
hän ei kidu
me emme kidu
te ette kidu
he eivät kidu
passiivi: ei kiduta
Imperfekti
minä kiduin
sinä kiduit
hän kitui
me kiduimme
te kiduitte
he kituivat
passiivi: kiduttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kitunut
sinä et kitunut
hän ei kitunut
me emme kituneet
te ette kituneet
he eivät kituneet
passiivi: ei kiduttu
Perfekti
minä olen kitunut
sinä olet kitunut
hän on kitunut
me olemme kituneet
te olette kituneet
he ovat kituneet
passiivi: on kiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kitunut
sinä et ole kitunut
hän ei ole kitunut
me emme ole kituneet
te ette ole kituneet
he eivät ole kituneet
passiivi: ei ole kiduttu
Pluskvamperfekti
minä olin kitunut
sinä olit kitunut
hän oli kitunut
me olimme kituneet
te olitte kituneet
he olivat kituneet
passiivi: oli kiduttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kitunut
sinä et ollut kitunut
hän ei ollut kitunut
me emme olleet kituneet
te ette olleet kituneet
he eivät olleet kituneet
passiivi: ei ollut kiduttu
Konditionaali
Preesens
minä kituisin
sinä kituisit
hän kituisi
me kituisimme
te kituisitte
he kituisivat
passiivi: kiduttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kituisi
sinä et kituisi
hän ei kituisi
me emme kituisi
te ette kituisi
he eivät kituisi
passiivi: ei kiduttaisi
Perfekti
minä olisin kitunut
sinä olisit kitunut
hän olisi kitunut
me olisimme kituneet
te olisitte kituneet
he olisivat kituneet
passiivi: olisi kiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kitunut
sinä et olisi kitunut
hän ei olisi kitunut
me emme olisi kituneet
te ette olisi kituneet
he eivät olisi kituneet
passiivi: ei olisi kiduttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kidu
hän kitukoon
me kitukaamme
te kitukaa
he kitukoot
passiivi: kiduttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kidu
hän älköön kituko
me älkäämme kituko
te älkää kituko
he älkööt kituko
passiivi: älköön kiduttako
Perfekti
hän olkoon kitunut
he olkoot kituneet
passiivi: olkoon kiduttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kitunut
he älkööt olko kituneet
passiivi: älköön olko kiduttu
Potentiaali
Preesens
minä kitunen
sinä kitunet
hän kitunee
me kitunemme
te kitunette
he kitunevat
passiivi: kiduttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kitune
sinä et kitune
hän ei kitune
me emme kitune
te ette kitune
he eivät kitune
passiivi: ei kiduttane
Perfekti
minä lienen kitunut
sinä lienet kitunut
hän lienee kitunut
me lienemme kituneet
te lienette kituneet
he lienevät kituneet
passiivi: lienee kiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kitunut
sinä et liene kitunut
hän ei liene kitunut
me emme liene kituneet
te ette liene kituneet
he eivät liene kituneet
passiivi: ei liene kiduttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kitua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kituva
Passiivin partisiippi (preesens)
kiduttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kitunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kiduttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.