to conjugate
Preesens (minä)konjugoin
Imperfekti (minä)konjugoin
Verbin konjugoida koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä konjugoin
sinä konjugoit
hän konjugoi
me konjugoimme
te konjugoitte
he konjugoivat
passiivi: konjugoidaan
Preesens (kielteinen)
minä en konjugoi
sinä et konjugoi
hän ei konjugoi
me emme konjugoi
te ette konjugoi
he eivät konjugoi
passiivi: ei konjugoida
Imperfekti
minä konjugoin
sinä konjugoit
hän konjugoi
me konjugoimme
te konjugoitte
he konjugoivat
passiivi: konjugoitiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en konjugoinut
sinä et konjugoinut
hän ei konjugoinut
me emme konjugoineet
te ette konjugoineet
he eivät konjugoineet
passiivi: ei konjugoitu
Perfekti
minä olen konjugoinut
sinä olet konjugoinut
hän on konjugoinut
me olemme konjugoineet
te olette konjugoineet
he ovat konjugoineet
passiivi: on konjugoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole konjugoinut
sinä et ole konjugoinut
hän ei ole konjugoinut
me emme ole konjugoineet
te ette ole konjugoineet
he eivät ole konjugoineet
passiivi: ei ole konjugoitu
Pluskvamperfekti
minä olin konjugoinut
sinä olit konjugoinut
hän oli konjugoinut
me olimme konjugoineet
te olitte konjugoineet
he olivat konjugoineet
passiivi: oli konjugoitu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut konjugoinut
sinä et ollut konjugoinut
hän ei ollut konjugoinut
me emme olleet konjugoineet
te ette olleet konjugoineet
he eivät olleet konjugoineet
passiivi: ei ollut konjugoitu
Konditionaali
Preesens
minä konjugoisin
sinä konjugoisit
hän konjugoisi
me konjugoisimme
te konjugoisitte
he konjugoisivat
passiivi: konjugoitaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en konjugoisi
sinä et konjugoisi
hän ei konjugoisi
me emme konjugoisi
te ette konjugoisi
he eivät konjugoisi
passiivi: ei konjugoitaisi
Perfekti
minä olisin konjugoinut
sinä olisit konjugoinut
hän olisi konjugoinut
me olisimme konjugoineet
te olisitte konjugoineet
he olisivat konjugoineet
passiivi: olisi konjugoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi konjugoinut
sinä et olisi konjugoinut
hän ei olisi konjugoinut
me emme olisi konjugoineet
te ette olisi konjugoineet
he eivät olisi konjugoineet
passiivi: ei olisi konjugoitu
Imperatiivi
Preesens
sinä konjugoi
hän konjugoikoon
me konjugoikaamme
te konjugoikaa
he konjugoikoot
passiivi: konjugoitakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä konjugoi
hän älköön konjugoiko
me älkäämme konjugoiko
te älkää konjugoiko
he älkööt konjugoiko
passiivi: älköön konjugoitako
Perfekti
hän olkoon konjugoinut
he olkoot konjugoineet
passiivi: olkoon konjugoitu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko konjugoinut
he älkööt olko konjugoineet
passiivi: älköön olko konjugoitu
Potentiaali
Preesens
minä konjugoinen
sinä konjugoinet
hän konjugoinee
me konjugoinemme
te konjugoinette
he konjugoinevat
passiivi: konjugoitaneen
Preesens (kielteinen)
minä en konjugoine
sinä et konjugoine
hän ei konjugoine
me emme konjugoine
te ette konjugoine
he eivät konjugoine
passiivi: ei konjugoitane
Perfekti
minä lienen konjugoinut
sinä lienet konjugoinut
hän lienee konjugoinut
me lienemme konjugoineet
te lienette konjugoineet
he lienevät konjugoineet
passiivi: lienee konjugoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene konjugoinut
sinä et liene konjugoinut
hän ei liene konjugoinut
me emme liene konjugoineet
te ette liene konjugoineet
he eivät liene konjugoineet
passiivi: ei liene konjugoitu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
konjugoida
Aktiivin partisiippi (preesens)
konjugoiva
Passiivin partisiippi (preesens)
konjugoitava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
konjugoinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
konjugoitu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.