to hop or move on one foot
Preesens (minä)konkkaan
Imperfekti (minä)konkkasin
Verbin konkata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä konkkaan
sinä konkkaat
hän konkkaa
me konkkaamme
te konkkaatte
he konkkaavat
passiivi: konkataan
Preesens (kielteinen)
minä en konkkaa
sinä et konkkaa
hän ei konkkaa
me emme konkkaa
te ette konkkaa
he eivät konkkaa
passiivi: ei konkata
Imperfekti
minä konkkasin
sinä konkkasit
hän konkkasi
me konkkasimme
te konkkasitte
he konkkasivat
passiivi: konkattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en konkannut
sinä et konkannut
hän ei konkannut
me emme konkanneet
te ette konkanneet
he eivät konkanneet
passiivi: ei konkattu
Perfekti
minä olen konkannut
sinä olet konkannut
hän on konkannut
me olemme konkanneet
te olette konkanneet
he ovat konkanneet
passiivi: on konkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole konkannut
sinä et ole konkannut
hän ei ole konkannut
me emme ole konkanneet
te ette ole konkanneet
he eivät ole konkanneet
passiivi: ei ole konkattu
Pluskvamperfekti
minä olin konkannut
sinä olit konkannut
hän oli konkannut
me olimme konkanneet
te olitte konkanneet
he olivat konkanneet
passiivi: oli konkattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut konkannut
sinä et ollut konkannut
hän ei ollut konkannut
me emme olleet konkanneet
te ette olleet konkanneet
he eivät olleet konkanneet
passiivi: ei ollut konkattu
Konditionaali
Preesens
minä konkkaisin
sinä konkkaisit
hän konkkaisi
me konkkaisimme
te konkkaisitte
he konkkaisivat
passiivi: konkattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en konkkaisi
sinä et konkkaisi
hän ei konkkaisi
me emme konkkaisi
te ette konkkaisi
he eivät konkkaisi
passiivi: ei konkattaisi
Perfekti
minä olisin konkannut
sinä olisit konkannut
hän olisi konkannut
me olisimme konkanneet
te olisitte konkanneet
he olisivat konkanneet
passiivi: olisi konkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi konkannut
sinä et olisi konkannut
hän ei olisi konkannut
me emme olisi konkanneet
te ette olisi konkanneet
he eivät olisi konkanneet
passiivi: ei olisi konkattu
Imperatiivi
Preesens
sinä konkkaa
hän konkatkoon
me konkatkaamme
te konkatkaa
he konkatkoot
passiivi: konkattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä konkkaa
hän älköön konkatko
me älkäämme konkatko
te älkää konkatko
he älkööt konkatko
passiivi: älköön konkattako
Perfekti
hän olkoon konkannut
he olkoot konkanneet
passiivi: olkoon konkattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko konkannut
he älkööt olko konkanneet
passiivi: älköön olko konkattu
Potentiaali
Preesens
minä konkannen
sinä konkannet
hän konkannee
me konkannemme
te konkannette
he konkannevat
passiivi: konkattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en konkanne
sinä et konkanne
hän ei konkanne
me emme konkanne
te ette konkanne
he eivät konkanne
passiivi: ei konkattane
Perfekti
minä lienen konkannut
sinä lienet konkannut
hän lienee konkannut
me lienemme konkanneet
te lienette konkanneet
he lienevät konkanneet
passiivi: lienee konkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene konkannut
sinä et liene konkannut
hän ei liene konkannut
me emme liene konkanneet
te ette liene konkanneet
he eivät liene konkanneet
passiivi: ei liene konkattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
konkata
Aktiivin partisiippi (preesens)
konkkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
konkattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
konkannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
konkattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.