to convolute
Preesens (minä)konvoloin
Imperfekti (minä)konvoloin
Verbin konvoloida koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä konvoloin
sinä konvoloit
hän konvoloi
me konvoloimme
te konvoloitte
he konvoloivat
passiivi: konvoloidaan
Preesens (kielteinen)
minä en konvoloi
sinä et konvoloi
hän ei konvoloi
me emme konvoloi
te ette konvoloi
he eivät konvoloi
passiivi: ei konvoloida
Imperfekti
minä konvoloin
sinä konvoloit
hän konvoloi
me konvoloimme
te konvoloitte
he konvoloivat
passiivi: konvoloitiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en konvoloinut
sinä et konvoloinut
hän ei konvoloinut
me emme konvoloineet
te ette konvoloineet
he eivät konvoloineet
passiivi: ei konvoloitu
Perfekti
minä olen konvoloinut
sinä olet konvoloinut
hän on konvoloinut
me olemme konvoloineet
te olette konvoloineet
he ovat konvoloineet
passiivi: on konvoloitu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole konvoloinut
sinä et ole konvoloinut
hän ei ole konvoloinut
me emme ole konvoloineet
te ette ole konvoloineet
he eivät ole konvoloineet
passiivi: ei ole konvoloitu
Pluskvamperfekti
minä olin konvoloinut
sinä olit konvoloinut
hän oli konvoloinut
me olimme konvoloineet
te olitte konvoloineet
he olivat konvoloineet
passiivi: oli konvoloitu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut konvoloinut
sinä et ollut konvoloinut
hän ei ollut konvoloinut
me emme olleet konvoloineet
te ette olleet konvoloineet
he eivät olleet konvoloineet
passiivi: ei ollut konvoloitu
Konditionaali
Preesens
minä konvoloisin
sinä konvoloisit
hän konvoloisi
me konvoloisimme
te konvoloisitte
he konvoloisivat
passiivi: konvoloitaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en konvoloisi
sinä et konvoloisi
hän ei konvoloisi
me emme konvoloisi
te ette konvoloisi
he eivät konvoloisi
passiivi: ei konvoloitaisi
Perfekti
minä olisin konvoloinut
sinä olisit konvoloinut
hän olisi konvoloinut
me olisimme konvoloineet
te olisitte konvoloineet
he olisivat konvoloineet
passiivi: olisi konvoloitu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi konvoloinut
sinä et olisi konvoloinut
hän ei olisi konvoloinut
me emme olisi konvoloineet
te ette olisi konvoloineet
he eivät olisi konvoloineet
passiivi: ei olisi konvoloitu
Imperatiivi
Preesens
sinä konvoloi
hän konvoloikoon
me konvoloikaamme
te konvoloikaa
he konvoloikoot
passiivi: konvoloitakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä konvoloi
hän älköön konvoloiko
me älkäämme konvoloiko
te älkää konvoloiko
he älkööt konvoloiko
passiivi: älköön konvoloitako
Perfekti
hän olkoon konvoloinut
he olkoot konvoloineet
passiivi: olkoon konvoloitu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko konvoloinut
he älkööt olko konvoloineet
passiivi: älköön olko konvoloitu
Potentiaali
Preesens
minä konvoloinen
sinä konvoloinet
hän konvoloinee
me konvoloinemme
te konvoloinette
he konvoloinevat
passiivi: konvoloitaneen
Preesens (kielteinen)
minä en konvoloine
sinä et konvoloine
hän ei konvoloine
me emme konvoloine
te ette konvoloine
he eivät konvoloine
passiivi: ei konvoloitane
Perfekti
minä lienen konvoloinut
sinä lienet konvoloinut
hän lienee konvoloinut
me lienemme konvoloineet
te lienette konvoloineet
he lienevät konvoloineet
passiivi: lienee konvoloitu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene konvoloinut
sinä et liene konvoloinut
hän ei liene konvoloinut
me emme liene konvoloineet
te ette liene konvoloineet
he eivät liene konvoloineet
passiivi: ei liene konvoloitu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
konvoloida
Aktiivin partisiippi (preesens)
konvoloiva
Passiivin partisiippi (preesens)
konvoloitava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
konvoloinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
konvoloitu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.