to cork (to seal with a cork stopper)
Preesens (minä)korkitsen
Imperfekti (minä)korkitsin
Verbin korkita koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä korkitsen
sinä korkitset
hän korkitsee
me korkitsemme
te korkitsette
he korkitsevat
passiivi: korkitaan
Preesens (kielteinen)
minä en korkitse
sinä et korkitse
hän ei korkitse
me emme korkitse
te ette korkitse
he eivät korkitse
passiivi: ei korkita
Imperfekti
minä korkitsin
sinä korkitsit
hän korkitsi
me korkitsimme
te korkitsitte
he korkitsivat
passiivi: korkittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en korkinnut
sinä et korkinnut
hän ei korkinnut
me emme korkinneet
te ette korkinneet
he eivät korkinneet
passiivi: ei korkittu
Perfekti
minä olen korkinnut
sinä olet korkinnut
hän on korkinnut
me olemme korkinneet
te olette korkinneet
he ovat korkinneet
passiivi: on korkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole korkinnut
sinä et ole korkinnut
hän ei ole korkinnut
me emme ole korkinneet
te ette ole korkinneet
he eivät ole korkinneet
passiivi: ei ole korkittu
Pluskvamperfekti
minä olin korkinnut
sinä olit korkinnut
hän oli korkinnut
me olimme korkinneet
te olitte korkinneet
he olivat korkinneet
passiivi: oli korkittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut korkinnut
sinä et ollut korkinnut
hän ei ollut korkinnut
me emme olleet korkinneet
te ette olleet korkinneet
he eivät olleet korkinneet
passiivi: ei ollut korkittu
Konditionaali
Preesens
minä korkitsisin
sinä korkitsisit
hän korkitsisi
me korkitsisimme
te korkitsisitte
he korkitsisivat
passiivi: korkittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en korkitsisi
sinä et korkitsisi
hän ei korkitsisi
me emme korkitsisi
te ette korkitsisi
he eivät korkitsisi
passiivi: ei korkittaisi
Perfekti
minä olisin korkinnut
sinä olisit korkinnut
hän olisi korkinnut
me olisimme korkinneet
te olisitte korkinneet
he olisivat korkinneet
passiivi: olisi korkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi korkinnut
sinä et olisi korkinnut
hän ei olisi korkinnut
me emme olisi korkinneet
te ette olisi korkinneet
he eivät olisi korkinneet
passiivi: ei olisi korkittu
Imperatiivi
Preesens
sinä korkitse
hän korkitkoon
me korkitkaamme
te korkitkaa
he korkitkoot
passiivi: korkittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä korkitse
hän älköön korkitko
me älkäämme korkitko
te älkää korkitko
he älkööt korkitko
passiivi: älköön korkittako
Perfekti
hän olkoon korkinnut
he olkoot korkinneet
passiivi: olkoon korkittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko korkinnut
he älkööt olko korkinneet
passiivi: älköön olko korkittu
Potentiaali
Preesens
minä korkinnen
sinä korkinnet
hän korkinnee
me korkinnemme
te korkinnette
he korkinnevat
passiivi: korkittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en korkinne
sinä et korkinne
hän ei korkinne
me emme korkinne
te ette korkinne
he eivät korkinne
passiivi: ei korkittane
Perfekti
minä lienen korkinnut
sinä lienet korkinnut
hän lienee korkinnut
me lienemme korkinneet
te lienette korkinneet
he lienevät korkinneet
passiivi: lienee korkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene korkinnut
sinä et liene korkinnut
hän ei liene korkinnut
me emme liene korkinneet
te ette liene korkinneet
he eivät liene korkinneet
passiivi: ei liene korkittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
korkita
Aktiivin partisiippi (preesens)
korkitseva
Passiivin partisiippi (preesens)
korkittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
korkinnut
Passiivin partisiippi (perfekti)
korkittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.