to get moist, to get damp
Preesens (minä)kostun
Imperfekti (minä)kostuin
Verbin kostua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kostun
sinä kostut
hän kostuu
me kostumme
te kostutte
he kostuvat
passiivi: kostutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kostu
sinä et kostu
hän ei kostu
me emme kostu
te ette kostu
he eivät kostu
passiivi: ei kostuta
Imperfekti
minä kostuin
sinä kostuit
hän kostui
me kostuimme
te kostuitte
he kostuivat
passiivi: kostuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kostunut
sinä et kostunut
hän ei kostunut
me emme kostuneet
te ette kostuneet
he eivät kostuneet
passiivi: ei kostuttu
Perfekti
minä olen kostunut
sinä olet kostunut
hän on kostunut
me olemme kostuneet
te olette kostuneet
he ovat kostuneet
passiivi: on kostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kostunut
sinä et ole kostunut
hän ei ole kostunut
me emme ole kostuneet
te ette ole kostuneet
he eivät ole kostuneet
passiivi: ei ole kostuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kostunut
sinä olit kostunut
hän oli kostunut
me olimme kostuneet
te olitte kostuneet
he olivat kostuneet
passiivi: oli kostuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kostunut
sinä et ollut kostunut
hän ei ollut kostunut
me emme olleet kostuneet
te ette olleet kostuneet
he eivät olleet kostuneet
passiivi: ei ollut kostuttu
Konditionaali
Preesens
minä kostuisin
sinä kostuisit
hän kostuisi
me kostuisimme
te kostuisitte
he kostuisivat
passiivi: kostuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kostuisi
sinä et kostuisi
hän ei kostuisi
me emme kostuisi
te ette kostuisi
he eivät kostuisi
passiivi: ei kostuttaisi
Perfekti
minä olisin kostunut
sinä olisit kostunut
hän olisi kostunut
me olisimme kostuneet
te olisitte kostuneet
he olisivat kostuneet
passiivi: olisi kostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kostunut
sinä et olisi kostunut
hän ei olisi kostunut
me emme olisi kostuneet
te ette olisi kostuneet
he eivät olisi kostuneet
passiivi: ei olisi kostuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kostu
hän kostukoon
me kostukaamme
te kostukaa
he kostukoot
passiivi: kostuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kostu
hän älköön kostuko
me älkäämme kostuko
te älkää kostuko
he älkööt kostuko
passiivi: älköön kostuttako
Perfekti
hän olkoon kostunut
he olkoot kostuneet
passiivi: olkoon kostuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kostunut
he älkööt olko kostuneet
passiivi: älköön olko kostuttu
Potentiaali
Preesens
minä kostunen
sinä kostunet
hän kostunee
me kostunemme
te kostunette
he kostunevat
passiivi: kostuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kostune
sinä et kostune
hän ei kostune
me emme kostune
te ette kostune
he eivät kostune
passiivi: ei kostuttane
Perfekti
minä lienen kostunut
sinä lienet kostunut
hän lienee kostunut
me lienemme kostuneet
te lienette kostuneet
he lienevät kostuneet
passiivi: lienee kostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kostunut
sinä et liene kostunut
hän ei liene kostunut
me emme liene kostuneet
te ette liene kostuneet
he eivät liene kostuneet
passiivi: ei liene kostuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kostua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kostuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kostuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kostunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kostuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.