Verbin kullata taivutus

Suomen verbin kaikki muodot.

kullata
to gild (also figuratively)
Kotus 73*I/salata
lt–ll gradation
Preesens (minä)kultaan
Imperfekti (minä)kultasin
Verbin kullata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.

Indikatiivi

Preesens

minä kultaan
sinä kultaat
hän kultaa
me kultaamme
te kultaatte
he kultaavat
passiivi: kullataan

Preesens (kielteinen)

minä en kultaa
sinä et kultaa
hän ei kultaa
me emme kultaa
te ette kultaa
he eivät kultaa
passiivi: ei kullata

Imperfekti

minä kultasin
sinä kultasit
hän kultasi
me kultasimme
te kultasitte
he kultasivat
passiivi: kullattiin

Imperfekti (kielteinen)

minä en kullannut
sinä et kullannut
hän ei kullannut
me emme kullanneet
te ette kullanneet
he eivät kullanneet
passiivi: ei kullattu

Perfekti

minä olen kullannut
sinä olet kullannut
hän on kullannut
me olemme kullanneet
te olette kullanneet
he ovat kullanneet
passiivi: on kullattu

Perfekti (kielteinen)

minä en ole kullannut
sinä et ole kullannut
hän ei ole kullannut
me emme ole kullanneet
te ette ole kullanneet
he eivät ole kullanneet
passiivi: ei ole kullattu

Pluskvamperfekti

minä olin kullannut
sinä olit kullannut
hän oli kullannut
me olimme kullanneet
te olitte kullanneet
he olivat kullanneet
passiivi: oli kullattu

Pluskvamperfekti (kielteinen)

minä en ollut kullannut
sinä et ollut kullannut
hän ei ollut kullannut
me emme olleet kullanneet
te ette olleet kullanneet
he eivät olleet kullanneet
passiivi: ei ollut kullattu

Konditionaali

Preesens

minä kultaisin
sinä kultaisit
hän kultaisi
me kultaisimme
te kultaisitte
he kultaisivat
passiivi: kullattaisiin

Preesens (kielteinen)

minä en kultaisi
sinä et kultaisi
hän ei kultaisi
me emme kultaisi
te ette kultaisi
he eivät kultaisi
passiivi: ei kullattaisi

Perfekti

minä olisin kullannut
sinä olisit kullannut
hän olisi kullannut
me olisimme kullanneet
te olisitte kullanneet
he olisivat kullanneet
passiivi: olisi kullattu

Perfekti (kielteinen)

minä en olisi kullannut
sinä et olisi kullannut
hän ei olisi kullannut
me emme olisi kullanneet
te ette olisi kullanneet
he eivät olisi kullanneet
passiivi: ei olisi kullattu

Imperatiivi

Preesens

sinä kultaa
hän kullatkoon
me kullatkaamme
te kullatkaa
he kullatkoot
passiivi: kullattakoon

Preesens (kielteinen)

sinä älä kultaa
hän älköön kullatko
me älkäämme kullatko
te älkää kullatko
he älkööt kullatko
passiivi: älköön kullattako

Perfekti

hän olkoon kullannut
he olkoot kullanneet
passiivi: olkoon kullattu

Perfekti (kielteinen)

hän älköön olko kullannut
he älkööt olko kullanneet
passiivi: älköön olko kullattu

Potentiaali

Preesens

minä kullannen
sinä kullannet
hän kullannee
me kullannemme
te kullannette
he kullannevat
passiivi: kullattaneen

Preesens (kielteinen)

minä en kullanne
sinä et kullanne
hän ei kullanne
me emme kullanne
te ette kullanne
he eivät kullanne
passiivi: ei kullattane

Perfekti

minä lienen kullannut
sinä lienet kullannut
hän lienee kullannut
me lienemme kullanneet
te lienette kullanneet
he lienevät kullanneet
passiivi: lienee kullattu

Perfekti (kielteinen)

minä en liene kullannut
sinä et liene kullannut
hän ei liene kullannut
me emme liene kullanneet
te ette liene kullanneet
he eivät liene kullanneet
passiivi: ei liene kullattu

Nominaalimuodot

Infinitiivi

kullata

Aktiivin partisiippi (preesens)

kultaava

Passiivin partisiippi (preesens)

kullattava

Aktiivin partisiippi (perfekti)

kullannut

Passiivin partisiippi (perfekti)

kullattu

Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.